Peruskoulun yksityistäjä
Aika usein ihmettelen oikeistolaisesti ajattelevien ujoutta sanoa suoraan, että he haluavat yksityistää vaikkapa nyt sellaisen asian kuin peruskoulun puhtaasti ideologian ja yksityisen voitontavoittelun takia. Sen sijaan he verhoavat halunsa silmiinpistävän huonosti erilaisilla toiminnallisilla ja taloudellisilla tekosyillä. Näin tekee myös Uuden Suomen bloggaaja Marjo Tossavainen tässä jutussaan: 66950-napit-irti-peruskoulusta-porvari
Tossavainen ei teoriassa näe mitään ongelmaa peruskoulun tuotteistamiseksi yksityiseksi ja tuottavaksi liiketoiminnaksi. Yksityiskoulut ovat tehokkaita, hallinnollisilta kustannuksiltaan edullisia, sitoutuneita ja pedagogisesti vapaita. Tossavainen jättää sanomatta, että ne tietenkin ovat myös kalliita, mutta sen hän tietää, että vaurastuva keskiluokka haluaa vaatia parempia opetuspalveluja lastensa yksilöllisille oppimistarpeille jo pienestä pitäen.
Hän tietenkin tarkoittaa sanoa, että peruskoulu joutaa jäädä vähävaraisen rahvaan kouluksi. Paremman väen jälkikasvu ansaitsee parasta ja kalleinta opetusta, mitä rahalla saa. Näin turvattaisiin myös tulevaisuuden eliitin rekrytoituminen paremmista piireistä.
Opettajana Tossavainen tietää peruskoulun tuntijaosta enemmän kuin minä, joten siihen osaan hänen tekstistään en pysty sanomaan mitään. Hänen oikeustieteen opintonsa lienevät kuitenkin ihan alussa, koska hän tukiopetusta käsittelevässä kappaleessa sekoittaa subjektiivisen ja harkinnanvaraisen oikeuden keskenään. Hän sanoo ihan oikein, että tukiopetus on subjektiivinen oikeus. Sitten hän kuitenkin väittää, että tukiopetusta ei anneta riittävästi varojen puutteen takia.
Subjektiiviseen oikeuteen on kunnalla oltava varaa, siinä ei auta mikään selittely. Esimerkiksi päivähoito ja toimeentulotuen perusosa ovat myös subjektiivisia oikeuksia. Niistäkään ei kunta voi kiemurrella irti rahanpuutteeseen vetoamalla.
Tossavainen on historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Haluaisinpa totisesti tietää, millaista yhteiskuntaoppia hän mahtaa oppilailleen opettaa. Ehkä hän kertoo lapsille suoraan, että peruskoulu on yhteiskunnan viimeinen sosialistinen saareke, jonne vasemmisto on linnouttautunut vastustamaan autuaaksitekevää voittoa tuottavaa liiketoimintaa.
Tämä oli hauska! -Tai no itse asia EI ole hauska…
Hei Saku,
Subjektiivisesta tukiopetusoikeudesta sen verran, että valtakunnallisella tasolla annettujen tukiopetustuntien määrä putosi viime vuonna roimasti vuoteen 2009 verrattuna. Me toki tiedämme, mitä subjektiivisuus tarkoittaa. Tilastoja lukeneena ja hallintokulttuuria katselleena tiedät, että subjektiivistakin oikeutta voidaan kiertää laittamalla “pakko” eri pakettiin. Käytännössä tämä näkyy opettajan työssä siten, että tukea pyritään antamaan tavallisten opetustuntien aikana erityisopettajan johdolla tai avustajan johdolla erillään muusta ryhmästä. Näin tukiopetukseen käytettyä resurssia ei tarvitse käyttää. Kouluilla on oletettavasti erilaisia käytäntöjä siitä, miten tukiopetustunneista maksetaan – ts. missä tilanteissa annettu tuki luetaan tukiopetukseksi. Huoltajilla on oikeus vaatia, mutta harvoin niin käy, sillä vaikeassa taloustilanteessa olevat peruskoulut pyrkivät hoitamaan tukiopetuksen muulla tavoin kuin sillä “virallisella” tukiopetustavalla, johon lapsella tuo subjektiivinen oikeus on. En usko, että tukipetuksen tarpeen tilastollinen väheneminen johtuisi tarpeen vähenemisestä. Kuntien varattomuus ja siihen liittyvä tukiopetuksen väheneminen on myös OAJ:n, ei minun esittämäni fakta. Se, että pystyisit objektiivisesti arvioimaan koulutuspuolen asioita, vaatisi opettajan arkityön ja käytäntöjen tuntemista. Juridinen kikkailu ei auta, jos kenttäkokemus käsiteltävästä asiasta puuttuu.