Hyvät pehtoorit

Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa on aina talon isäntäväen ja palkollisten välissä isäntärenki, pehtoori. Hän on se, joka välittää käskyt ja valvoo, että niitä noudatetaan. Pehtoorin asema on pirullisesti puun ja kuoren välissä, koska hän ei ole isäntä eikä renki. Hänestä itsestään on kiinni, kumpaan joukkoon hän katsoo samaistuvansa.

Kuntien eri hallintoalojen johtavia viranhaltijoita voidaan hyvin verrata pehtooreihin. Kaikessa pelkkää kunnan taloudellista etua katsova johtava viranhaltija on päättäjien mieleen, koska hän tekee likaisen työn itse eikä jätä sitä vaaleilla valituille päättäjille. He ovat juuri niitä, jotka puhuvat kunnan asioista kuin ne olisivat heidän omiaan. Puhtaasti heikoimpien kuntalaisten puolesta puhuva viranhaltija taas tekee oman olonsa sietämättömäksi ylempiensä edessä. Siksi heitä onkin hyvin vähän.

Eilen luin lehdestä, että joku Helsingin kaupungin sosiaalitoimen johtava viranhaltija vastusti jyrkästi lapsilisävähennyksen poistamista toimeentulotuesta. Hänen mukaansa toimeentulotuen maksaminen täysimääräisenä myös lapsilisiä saaville perheille kasvattaisi kaupungin sosiaalimenoja kestämättömällä tavalla.

Tällainen pehtoori on talolle kullanarvoinen, koska hän ottaa kantaa asioihin, jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu. Tietenkin hänen vastuullaan on talousarvion noudattaminen, mutta ei hänen tehtävänsä ole sanoa, millaisia uudistuksia pitää tei ei pidä tehdä. Niistä asioista päättää vaaleilla valittu valtuusto talousarviossa tai – kuten tässä lapsilisäasiassa – vaaleilla valittu eduskunta.

Sunnuntaina rupattelin erään kunnan pehtoorin kanssa muun muassa kuntouttavasta työtoiminnasta. Hän osoittautui isäntärenkinä vähän arveluttavammaksi tapaukseksi, koska hän ymmärsi kuntoutuksen yksilölle aiheuttamat negatiiviset puolet, kuten ilmaisen työn teettämisen ruokapalkalla.

Kyllä hänestäkin vielä kelpo pehtoori sukeutuu, kunhan aikaa kuluu. Jo nyt hän muisti korostaa kuntoutuksen merkitystä kuntatalouden kannalta. On ihan totta, että puhtaasti siltä kannalta katsottuna kuntoutus kannattaa. Kunta säästää oman osuutensa Kelalle maksettavasta työmarkkinatuesta ja saa selvää rahaa 10,09 euroa jokaisesta kuntoutettavan tekemästä työpäivästä. Lisäksi kunta saa ilmaista työvoimaa, jota voidaan käyttää helpottamaan vaikkapa vanhustenhuollon ammattihenkilöstön työpaineita.

Semmoistahan se on. Talon puolta pitävää pehtooria arvostetaan, mutta isäntäväen kamariin hänen on mentävä hattu kourassa. Liikaa väen puolella oleva isäntärenki joutuu maantielle. Valinta on helppo, koska pehtoorinkin on syötävä.