Kyseenalaiset ohjeet

Päivän Karjalainen kirjoitti, että vuonna 2010 Pohjois-Karjalan poliisi peruutti 118 aselupaa. Vuonna 2008 peruutuksia oli alle 80, joten kasvu on prosentuaalisesti melkoinen. Syynä tähän muutokseen ovat sisäministeriön kiristyneet ohjeet, jotka annettiin kouluampumisten jälkeisessä tilanteessa. Ohjeiden mukaan poliisi ajaa ristiin erilaisia tiedostoja ja vertaa niitä aserekisteriin. Pääsääntö on, että kahdesta rattijuopumustuomiosta seuraa automaattisesti aseluvan tilapäinen menettäminen.

Näiden päätösten lainmukaisuus ei ole aina kovin tukevalla pohjalla. Ministeriöllä on tietenkin oikeus antaa laintulkintaohjeita, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa lain kanssa. Ohjeet näyttäisivät selvästi menevän lakia pitemälle, eikä poliisi saisi niitä oikeastaan soveltaa.

Aseluvan peruuttamisesta on säädetty aselain 67 §:ssä. Lupa voidaan peruuttaa, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1 Väkivaltarikos tai muu rikos, joka osoittaa henkilön sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita

2 Ampuma-aserikos

3 Henkilö on rikkonut lupaohjeita tai muuten osoittanut niistä piittaamattomuutta

4 Henkilön terveydentila, elämäntapa tai käytös vaarantavat omaa tai muiden turvallisuutta

Koska rattijuopumus ei millään tavalla liity ampuma-aseisiin, käytetään luvan peruuttamisen syynä neljättä kohtaa. Mikään lain sanamuodossa ei suoranaisesti oikeuta näin yksioikoiseen tulkintaan.

Poliisin mukaan peruutuspäätöksistä valitetaan hallinto-oikeuteen harvoin. Viimeisen kahden vuoden aikana on valitettu vain viisi kertaa. Tämä tuskin kertoo siitä, että näihin päätöksiin oltaisiin erityisen tyytyväisiä. Pikemminkin ihmisiltä puuttuu tieto siitä, miten ja millä perusteella päätöksistä voi valittaa.

Henkilökohtaisesti minulle olisi ihan samantekevää, vaikka kaikki ampuma-aseluvat peruutettaisiin saman tien. Minulla ei ole koskaan ollut aseita enkä ole aikeissa niitä hankkiakaan. Metsästys ja tarkkuusammunta ovat kuitenkin erittäin suosittuja ja hyväksyttyjä harrastuksia, joten minun mielipiteelläni ei ole merkitystä.

Juuri aseisiin liittyvien harrastusten yleisyyden takia minua hiukan ihmetyttääkin, miten kahdesti rattijuopumuksesta tuomittu voi automaattisesti menettää aselupansa. Erityisesti se ihmetyttää silloin, kun henkilö ei koskaan ole syyllistynyt yhtään mihinkään aseisiin liittyvään rikkomukseen. Tässä on  sekoitettu asioita hiukan liian suoraviivaisesti.

Jos aseita halutaan vähentää, pitää siitä säätää lailla. Ministeriö ei saa antaa sellaisia ohjeita, jotka laajentavat lain selvän sanamuodon tulkintaa.