Epäluotettava vähässä
Eilen neljän suuren puolueen puheenjohtajien vaalitentissä Jyrki Katainen jäi kiinni äänestäjien tahallisesta harhaanjohtamisesta. Jotkut lehdet ovat asiasta ihan pikku-uutisen verran maininneet, mutta yleisesti ottaen tapaus sivuutettiin yllättävän vähällä huomiolla.
Katainen on nyt muutaman viikon pelotellut äänestäjiä, että ellei Portugalin taloutta tueta, menettävät suomalaiset eläkesäästönsä. Eläkevakuutusrahat on sijoitettu mm. Portugaliin, ja jos maan annetaan mennä konkurssiin tai velkasaneeraukseen, katoavat eläkesijoitukset kuin tuhka tuuleen.
Jutta Urpilainen osoitti välittömästi Kataisen puheet perättömiksi. Urpilainen oli soittanut maan kuuteen suurimpaan eläkevakuutusyhtiöön ja saanut tietää, että viidellä niistä ei ole minkäänlaisia sijoituksia Portugalissa. Vain yhdellä yhtiöllä on sijoituksia siellä minimaalisen vähän. Katainen ei tästä tietenkään hätkähtänyt, vaan alkoi naama peruslukemilla puhua yleisestä pankkikriisistä ja markkinoiden hermostumisesta. Hän olikin siis koko ajan tarkoittanut sitä, mutta selvyyden vuoksi puhui eläkerahoista. Ajatus lienee ollut, että tyhmä kansa säikähtäisi ja äänestäisi kokoomusta.
Mitäpä pitäisi ajatella poliitikosta, joka on epäluotettava näin pienessä asiassa? Kuinka luotettava hän on muissa asioissa? Jokainen saa päätellä sen ihan itse, vaikka ei usko poliittisiin puheisiin taida enää kovin suuri muutenkaan olla.
Minä olen joissain asioissa melko vanhanaikainen ihminen. Olen kasvatettu sillä tavalla, että pienissä asioissa epäluotettavaa ihmistä pidän automaattisesti epäluotettavana myös suurissa. Ihmisen on tarkoitettava mitä sanoo ja sanottava mitä tarkoittaa.
Vähän samaan luotettavuuteen littyy myös tänään sattunut pikkujuttu. Facebookissa kuulun kevyeen jutusteluryhmään, jossa minulle on tullut vuoden aikana suuri määrä miellyttäviä tuttavuuksia. Ryhmä on siitä erikoinen, että kaikki jäsenet ovat olleet myös sen ylläpitäjiä. Nyt joku käytti tätä luottamusta väärin ja tuhosi koko ryhmän poistamalla kaikki ylläpitäjät, mukaan lukien itsensä. Tekijää en tiedä, mutta temppu oli halpamainen.
Luottamuksen väärinkäyttö ja päin naamaa valehteleminen kertovat minulle ihmisestä kaiken oleellisen. Sellaisten kanssa en halua olla tekemisissä.
Olikohan Rochefoucauld joka päätteli ettei rehellisyys pienessä tarkoita rehellisyyttä suuressa koska tilaisuus tekee varkaan. Sitä vastoin pieni rosvo ei kyllä luultavasti muutu rehelliseksi mikäli mahdollinen saalis kasvaa.
—
Tuo keskusteluryhmän tuhoaminen on erittäin älyvapaa ja raivostuttava tilanne. Minulta on mennyt kaksi ryhmää joihin kirjoitin vuosia. Kolumnisti hinnoilla noin miljoonan euron edestä tekstiä.
Tuo eläkekassojen katoaminen ei minusta ollut kyllä mikään pieni juttu. Ja varmasti moni otti sen ihan totena.