Oikealla asialla
Arkkipiispa Kari Mäkinen on perustanut työryhmän, jonka pyrkimyksenä on lobata hallitusohjelmaan toimenpiteitä köyhyyden poistamiseksi. Tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti perusturvalla elävien, pitkäaikaistyöttömien sekä nuorten syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien asemaan. Kirkko on huomannut leipäjonot, joita poliitikot eivä ole suostuneet näkemään.
On kunniaksi kirkolle ja suureksi häpeäksi poliitikoille, että arkkipiispan on kiinnitettävä asiaan huomiota. Ei kenellekään voi olla uusi asia, että Suomessa on oikeasti köyhiä. Tilastollisia köyhiä alkaa olla jo viidesosa kansasta, mutta näiden kaikkein köyhimpien määrää ei tiedä kukaan. Kirkon diakoniatyössä tilanteen paheneminen on varmasti nähty, samoin kuin kaikissa vapaaehtoisjärjestöissä.
Vaalikampanjan aikana köyhyyden poistaminen ei ollut pääasiana yhdenkään puolueen ohjelmassa. Koko vaalitaistelu keskittyi sellaisiin asioihin, joista leipäjonossa seisova ei suuremmin kiinnostunut. Kaikki kyllä mainitsivat ohimennen sivulauseessa eri sanoin jotain köyhyydestä. Yleiskuvaksi jäi, että kukaan ei köyhyyttä kannattanut, mutta kovin moni ei aikonut sen poistamiseksi hirveästi tehdä. Ehkä ehdokkailla ja puolueilla oli mielessään Jeesuksen maininta köyhistä, jotka tulevat aina olemaan keskuudessamme.
Kirkko on arkkipiispan johdolla palaamassa tässä asiassa kiitettävällä tavalla juurilleen. Köyhäinhoito on kautta historian kuulunut keskeisesti juuri kirkolle, mutta jo 1800-luvun puolivälissä nämä tehtävät siirrettiin kunnille. Koko nykyinen kuntalaitos sai alkunsa köyhäinhoidosta.
Nyt hyvinvointiyhteiskunta näyttää rappeutuneen niin kelvottomaan kuntoon, että kirkon on taas tartuttava aiheeseen. Nykyisellä organisaatiollaan se ei voi tehtäviä hoitaa, mutta kristillistä lähimmäisenrakkautta se voi yrittää takoa päättäjien kalloon. Ehkä hallitusohjelmaan otetaan jotain ylimalkaisia työllisyyden parantamistavoitteita ja muuta sopivan neutraalia, josta ei mitenkään voi joutua tilille.
Aionakin tällä hetkellä näyttää siltä, että uuden eduskunnan toiminta alkaa ihan perinteiseen tapaan riitelyllä vallasta. Kun tunkion kukot on saatu selvitettyä on aika laatia hallitusohjelma. Ehkä siinä vaiheessa joku muistaa, että taisihan se arkkipiispakin jotain sanoa, mutta mikähän sen asia oikein oli.
Vassareilla oli perusturva 750 € kk käteen kaikille. Se ei nostaisi ihmisiä köyhyysrajalle joka on 1100€ kk tassuun mutta olisi apu monelle kaikkein heikoimmassa olevalle. Itse pitäisin 1000€ kk mininä jolla voi elää siedettävästi. (ite elän sillä mitä olen pitkällä aikavälillä seurannut. Töissä ollessa tietty tuhlaan hiukka enemmän mutta työttömänä hiukka vähemmän.)
Lisäksi blokkasin lapsilisästä. Tutkimusten mukaan jo muutaman kympin korotus korjaisi valtaosan elämää.
Nuo korotukset olisivat ilmaisia. Kaikkein köyhimpien tuloista kaikki menee kulutukseen ja siten veroihin.
Eli kyllä äänestäjillä oli mahdollisuus valita. He valitsivat nykyisen mallin sekä pikapuoliin seuraavat alv korotukset jotka pudottavat tuonkin vähän ostovoimaa reilusti.
Vasemmistoliitolla oli ja on kansalaispalkkaidean lisäksi ohjelmassaan progressiivinen verotus ja muita suunnitelmia yhteiskunnan sisäisen tulonjaon tasaamiseksi. Valetta väittää ettei ketkään politikot aja köyhien asiaa. Vasemmistoliitto ajaa.