Myötäsukaan

Valtiopäivien avajaisissa presidentti Tarja Halonen puhui köyhistä, syrjäytyneistä ja eriarvoistuneesta yhteiskunnasta. Väliaikainen puhemies Ben Zyskowicz vastasi moittimalla suuryritysten johtajien tolkuttomia palkkoja ja optiojärjestelyjä, jotka ovat karanneet kauas arkijärjen ulottumattomiin. Äkkiä ajatellen luulisi, että he puhuivat samasta asiasta. Eivät he kuitenkaan puhuneet.

Siinä missä Halonen puhui kansan kahtiajakautumisesta, puhui Zyskowicz jo valmiiksi hyvin pärjäävien eriarvoistumisesta. Zyskowiczin kannalta aihe on turvallinen, koska eduskunta ei mahda yhtään mitään kansainvälisten suuryritysten palkkakäytännöille. Suomalaisten eriarvoisuuteen eduskunta voisi vaikuttaa ihan omilla päätöksillään, mutta kokoomus yleensä ja Zyskowicz erityisesti eivät koskaan ole kunnostautuneet köyhimpien aseman parantamisella. Sieltä päin on  yleensä tarjottu keppiä, ei porkkanaa. Pieni toive siitä, että myös vähosaisimmat tuntisivat olevansa samassa veneessä ei viime vuosien toiminnan valossa kuulosta kovin vakuuttavalta.

Väkisin tulee mieleen, että tarkoitus oli silittää myötäsukaan vaalien muita menestyjiä eli perussuomalaisia ja sosialidemokraatteja. Hallitusneuvottelut ovat käynnissä ja yhteinen ohjelma on saatava aikaan. Molemmilla todennäköisillä hallituskumppaneilla huono-osaisten aseman parantaminen oli näkyvästi esillä vaaleissa.

Vaikka Zyskowiczin puhe epäilemättä oli poikkeuksellisen voimakas, en oikein vakuuttunut. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, teot tulevat näyttämään todellisen karvan.