Käytöstavat
Jos ihminen ei hallitse yleisesti noudatettavia käytöstapoja, niin joukossa huomiota saadessaan hän useimmiten hämmentyy, ujostelee ja vetäytyy syrjään. Toinen, hiukan harvinaisempi käyttäytymismalli on uhmamielinen tapojen puuttumisen korostaminen ja sen nimeäminen suoraselkäisyydeksi. Perussuomalaisten tuore kansanedustaja Teuvo Hakkarainen näyttää edustavan tätä jälkimmäistä ihmistyyppiä. Hän on jo joutunut puolueensa puheenjohtajan puhutteluun esittämistään julkisista kannanotoista.
Ei maailma yhden kansanedustajan huonosti harkittuun käytökseen kaadu ja mies on varmasti oppimiskykyinen. Sitten vasta on syytä huolestua, jos huono käytös jostain syystä hyväksytään salonkikelpoiseksi ja sitä jopa ihaillaan. Vanha tarina “Karoliinin korvapuusti” on tästä oivallinen esimerkki. Sitä luettiin kansakoulussa vuosikymmeniä ja minuakin se huvitti ja innosti joskus pienenä. Siinähän hoviin saapunut karski suomalainen karoliinisoturi näyttää puuteroiduille hoviherroille, mitä on oikea suomalaisen miehen kursailematon käytös. Oli kuitenkin itsestään selvää, että ihaillen tarinaa lukenut opettaja ei sietänyt luokkahuoneessaan mitään vastaavia metsäläistapoja.
Karoliinin korvapuusti on siis monille tuttu kertomus, jonka lukemisesta koulussa Väinö Linna kertoi teoksessaan Täällä pohjantähden alla. Linna kuvasi toisenkin esimerkin huonojen tapojen ihailusta hyvän asian nimissä. Kylään saapui lapaualaisaikoina salaperäinen pohjalaismies, jota huhuttiin Kosolan lähetiksi. Mieheltä ostettiin savisia kukkopillejä ja häntä kestittiin pitopöydissä, joissa hän käytti ruokailuvälineenä omaa puukkoaan. Oman pitäjän rahvaan käytöstapojen puutetta halveksiva herrasväki piti tätä tavattoman isänmaallisena ja jäyhän miehekkäänä käytöksenä.
Huono käytös on pelkästään huonoa käytöstä, eikä se muuksi muutu millään verukkeella. Ihan tavallisten käyttäytymis- ja puhesääntöjen oppiminen ei ole kenellekään ylivoimaista eikä siinä päästä kruunu karise. Kaikilla on mukavampi olla, kun pelataan edes väljästi yhteisillä käyttäytymissäännöillä.
Ihan yhtä lailla käytöstapojen puutetta osoittaa varsinkin sosiaalisen median revittely Hakkaraisen toiminnasta. Ei kuulu hyviin tapoihin osoitella sormella, ivata ja perustaa viharyhmiä. Kuten Raid-kirjojen komisario Jansson kysäisi: Onko typeryys teille tekosyy olla ajattelematta?
Järjestöelämässä oon törmänny aika raadolliseeen käyttäytymiseen.
Vapaeht.työssä luulisi,että kaiken a ja o on hyvä käytös.Tärkeää jo sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä ja ne käyvät käsikädessä.Minkäl.kuvan annamme esim.järjestöstä ulospäin.
“Ihan tavallisten käyttäytymis- ja puhesääntöjen oppiminen ei ole kenellekään ylivoimaista”
-Niin ihanaa kuin tuo olisikin, se on mahdollista vain täydellisten ihmisten paratiisissa. Ei nimittäin pidä paikkaansa.
Viittaan tässä kommenttiini blokikirjoituksessa Kaalepin edistymättömyys. Mikäli ihan aidosti on tahto estää syrjäytymistä ja auttaa syrjäytyneitä, pitää aloittaa ensin itsestä ja lopettaa muiden syrjintä ja miettiä sensijaan että mikäköhän sillä on ongelmana, jolla on jotain käytösjhäiriöitä, oppimisvaikeuksia jne. Jos/kun ei itse älyä käyttäytyä asiallisesti, jos provosoituu vaikka vajaaälyisten, lasten, mielisairaiden, neurologisesti vammaisten, sellaisten ihmisten, keillä on jotain erityispoikkeavuutta, jos provosoituu ja vastaa samalla mitalla tai väittää että kaikkien pitää olla täydellisiä, se ei vastaa realismia.
Demokratian edetessä ihmiskunta on kohdannut valtavan haasteen. Aiemmin “Kaalepit” ja “Sventuuvat” katosi kapinoissa ja sodissa. Nyt kaikista pitäisi tehdä salonkikelpoisia? Vai.. Minun mielestäni Perussuomalaiset järjestönä on vastuussa jo siitä että Tony Halme, jolla ei ollut tapa- ja käytösdirektiivit hanskassa, hänet otettiin ääniharavaksi, käytetiin hyödyksi ja sitten mitä ilmeisemmin jätettiin yksin selviytymään. Hän ei selviytynyt.
Vastuu on aina vahvemmilla. Onko sitten niin että Persut ylipäätäänkin on se heikkojen porukka, niitten joita ei kukaan muu huoli kun muut on niin ollakseen. Muut puolueet on syrjineet kaikki niille kelpaamattomat huonokäytöksiset ja pääsyvaatimus onkin nykyään järjestöelämään se että osaa käyttäytyä nätisti, ei se mitä tykänään ajattelee, mitä mieltä on asioista. On tärkeämpää että näkyyks kello ja onks tukka hyvin.
En puolustele Hakkaraisen möläytyksiä, haluan vain valottaa asiaa täältä “vajaaälyisen” perspektiivistä, täältä mistä ei ole ulospääsyä seurapiireihin.
Tämä on yksi näkökulma asiaan, tuskin vähäisin.
Pirjo “Pönni” Jokinen, demokratian kannattaja.