Uuninpankkopoika Saku Timonen

Uuninpankkopoika Saku Timonen

Palikkatesti ja motivaatio

Muutaman viikon kuluttua tulee voimaan aselain uudistus, joka hankaloittaa aselupien saamista. Uuden luvan hakija joutuu 270 kysymystä sisältävään testiin, jolla pitäisi pystyä arvioimaan hakijan mahdollinen vaarallisuus ja yleensä kyky käsitellä asetta vastuullisesti.

Aselupahakemuksia tulee poliisille vuosittain 60 000-70 000. Mitään lisäresursseja ei anneta, vaan kaikki tämä ylimääräinen työ on hoidettava yhä supistuvin voimavaroin. Kun taas jotain ikävää sattuu, käännetään kaikki kivet sen onnettoman löytämiseksi, joka myönsi mielenterveysongelmaiselle aseluvan.

Kouluampumiset säikäyttivät kaikkia, mutta lainsäätäjän vastaus ongelmaan oli byrokratian lisääminen. Aseluvan saamista vaikeutetaan luultavasti siinä toivossa, että ongelmatapaukset kyllästyisivät ja jättäisivät koko touhun sikseen. Tämä vain ei tule onnistumaan. Ihan arkijärjellä oletan, että juuri he ovat kaikkein motivoituneimpia käymään läpi kaikki lupahallinnon mutkat. Jos mieli on sairas, niin se teettää kummallisia asioita. Sen sijaan moni ihan järkevä ja asiallinen harrastaja saattaa kyllästyä.

En oikein usko tuohon testiinkään. Se on kuulemma räätälöity puolustusvoimien P2-testistä, johon kaikki varusmiehet joutuvat osallistumaan. Oma testini on jo 34 vuoden takaa, joten en siitä oikein mitään muista. Sen muistan kuitenkin, että komppaniasta yksikään ei testiä reputtanut ja kaikille annettiin asekoulutus. Suoraan sanottuna joukossa oli sellaisia tunareita, että vain ankarat varomääräykset ja niiden tiukka valvonta estivät vahinkojen tapahtumisen. Onneksi varsinaisia mielenterveysongelmaisia ei sattunut porukkaan.

Ei minulla ole vastausta siihen, mitä aseiden suhteen pitäisi tehdä. Itselleni olisi samantekevää, vaikka ihan kaikki siviiliaseet kiellettäisiin. Minulla ei ole koskaan ollut eikä varmaan tule olemaankaan asetta, koska ampuminen ei minua harrastuksena kiinnosta. Tunnen kuitenkin paljon alan harrastajia, enkä missään tapauksessa halua kieltää tavallisten ja vastuullisesti toimivien ihmisten harrastusta.

Ihan saman ongelman edessä lainsäätäjäkin on. Jotain pitäisi tehdä, mutta ei täyskieltokaan voi olla kaikille tasapuolinen ratkaisu. Tällä kertaa päädyttiin poliisin vähäisiä resursseja kuluttavaan byrokratiaan lupa-asiassa. Ehkä joskus tulevaisuudessa ymmärretään panostaa mielenterveysongelmien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Avainsanat: , , ,
Kommentit (0)

Ei se virkailija neuvonut…

Saamastani henkilökohtaisesta palautteesta ylivoimaisesti suurin osa koskee erilaisia sosiaalietuuksia. Ihmiset haluavat tietää oikeuksistaan niihin ja mahdollisuuksistaan muutoksenhakuun. Valitettavasti en voi paneutua tapauksiin yksityiskohtaisesti, joten neuvoni jäävät väkisin ihan yleiselle tasolle.

Onkin merkillistä, että näihin kysymyksiin pitäisi saada vastaus ihan viran puolesta aina kysyttäessä ja useimmiten kysymättäkin. Hallintolain 8 § sanoo näin:

Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskevin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Tarvetta ei määrittele viranomainen, vaan asiakas. Kun asian hoitaminen vaatii lisätietoja ja neuvontaa, on viranomaisen niitä annettava. Kaikki kysymykset eivät tietenkään juolahda mieleen juuri asiointihetkellä, mutta neuvontaa on annettava myös jälkikäteen. Neuvontavelvollisuus koskee myös muutoksenhakua, vaikka jotkut pikkusieluiset viranhaltijat pitävät jo tällaisen mahdollisuuden väläyttämistä henkilökohtaisena loukkauksena. He ovat töissä väärässä paikassa.

Ongelmia aiheuttaa myös kirjallisten päätösten vaikeaselkoisuus. Samaisen hallintolain 9 § määrää tästä asiasta näin:

Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Jotkut virkamiehet eivät kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa päätöksiään ymmärrettävällä äidinkielellä. Joskus tämä paha tapa kuuluu suorastaan hallintokulttuuriin. Pahin esimerkki on Kela, jonka päätökset sotivat sekä kielisääntöjä että päätösten perusteluvelvollisuutta vastaan. Päätös perustellaan lakipykälillä kytkemättä tapausta niihin mitenkään. Jos tuomioistuin perustelisi rangaistuksen pelkällä lakipykälällä kertomatta milloin ja miten tätä pykälää vastaan on rikottu, se saisi ankarat nuhteet.

Tämä virkamiesten paha tapa on kyvyttömyyttä asettautua asiakkaan asemaan. Jos itselle asia on selvä, ei sitä katsota tarpeelliseksi selittää sen tarkemmin. Voi tietysti olla niinkin, että virkamies ei itsekään ymmärrä asiaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joku ei osaa selittää asiaa ymmärrettävästi, niin luultavasti hän ei ole ymmärtänyt sitä itsekään.

Kysymyksiä saa ja pitää esittää. Jos joku suhtautuu niihin nuivasti, niin hänelle voi vaikka näyttää nämä siteeraamani lainkohdat.

Avainsanat: , ,
Kommentit (0)