Palikkatesti ja motivaatio
Muutaman viikon kuluttua tulee voimaan aselain uudistus, joka hankaloittaa aselupien saamista. Uuden luvan hakija joutuu 270 kysymystä sisältävään testiin, jolla pitäisi pystyä arvioimaan hakijan mahdollinen vaarallisuus ja yleensä kyky käsitellä asetta vastuullisesti.
Aselupahakemuksia tulee poliisille vuosittain 60 000-70 000. Mitään lisäresursseja ei anneta, vaan kaikki tämä ylimääräinen työ on hoidettava yhä supistuvin voimavaroin. Kun taas jotain ikävää sattuu, käännetään kaikki kivet sen onnettoman löytämiseksi, joka myönsi mielenterveysongelmaiselle aseluvan.
Kouluampumiset säikäyttivät kaikkia, mutta lainsäätäjän vastaus ongelmaan oli byrokratian lisääminen. Aseluvan saamista vaikeutetaan luultavasti siinä toivossa, että ongelmatapaukset kyllästyisivät ja jättäisivät koko touhun sikseen. Tämä vain ei tule onnistumaan. Ihan arkijärjellä oletan, että juuri he ovat kaikkein motivoituneimpia käymään läpi kaikki lupahallinnon mutkat. Jos mieli on sairas, niin se teettää kummallisia asioita. Sen sijaan moni ihan järkevä ja asiallinen harrastaja saattaa kyllästyä.
En oikein usko tuohon testiinkään. Se on kuulemma räätälöity puolustusvoimien P2-testistä, johon kaikki varusmiehet joutuvat osallistumaan. Oma testini on jo 34 vuoden takaa, joten en siitä oikein mitään muista. Sen muistan kuitenkin, että komppaniasta yksikään ei testiä reputtanut ja kaikille annettiin asekoulutus. Suoraan sanottuna joukossa oli sellaisia tunareita, että vain ankarat varomääräykset ja niiden tiukka valvonta estivät vahinkojen tapahtumisen. Onneksi varsinaisia mielenterveysongelmaisia ei sattunut porukkaan.
Ei minulla ole vastausta siihen, mitä aseiden suhteen pitäisi tehdä. Itselleni olisi samantekevää, vaikka ihan kaikki siviiliaseet kiellettäisiin. Minulla ei ole koskaan ollut eikä varmaan tule olemaankaan asetta, koska ampuminen ei minua harrastuksena kiinnosta. Tunnen kuitenkin paljon alan harrastajia, enkä missään tapauksessa halua kieltää tavallisten ja vastuullisesti toimivien ihmisten harrastusta.
Ihan saman ongelman edessä lainsäätäjäkin on. Jotain pitäisi tehdä, mutta ei täyskieltokaan voi olla kaikille tasapuolinen ratkaisu. Tällä kertaa päädyttiin poliisin vähäisiä resursseja kuluttavaan byrokratiaan lupa-asiassa. Ehkä joskus tulevaisuudessa ymmärretään panostaa mielenterveysongelmien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.