Salamyhkäistä touhua

Hallitusneuvottelut käydään suljettujen ovien takana eikä niiden edistymisestä kerrota kansalle. Periaatteena on jo Vanhasen ajoilta tuttu tyyli, jonka mukaan keskeneräisistä asioista ei puhuta ja mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu. Sen jälkeen uusi pääministeri Katainen ilmestyy julkisuuteen sanomaan, että tietenkin kaikki ymmärtävät, että tässä vaikeassa tilanteessa on tehtävä juuri niin kuin nyt on aikomus tehdä. Ei ole vaihtoehtoja.

Jotain neuvotteluista kuitenkin vuotaa. Jo monta päivää on keskusteltu kovasti siitä, mikä on valtion taloudellinen tilanne. Kestävyysvajeen määrä on poliittinen kysymys. Tämä tuntuu oudolta näin tavallisesta kansalaisesta, joka näkee oman taloudellisen tilansa katsomalla lompakkoonsa ja tutkimalla pankkitilinsä saldon. Valtion rahatilanteen selvittämistä varten tarvitaan päiväkausien keskustelu siitä, ollaanko kusessa napaa, kainaloita vai korvia myöten.

Työllisyys on noussut neuvotteluissa keskeiseen asemaan. Tihkuneiden tietojen mukaan erityisesti Sdp pääsee taas mielipuuhaansa eli aktivoimaan ja kouluttamaan työttömiä turhanpäiväisillä kursseilla. Kaikista työttömistä joka kolmas ja pitkäaikaistyöttömistä joka toinen halutaan koulutukseen. Tästä varmasti riemuitaan näennäiskoulutusta järjestävissä firmoissa, joiden toiminta pääsikin jo vähän hiipumaan. Kohta tilastot kaunistuvat, kun työttömät istuvat aktivointi-, työnhaku- ja urapolun lakaisukursseilla kuuntelemassa, kuinka työhaastatteluun mentäesssä on kammattava tukka ja pukeuduttava siististi.

Kaiken huipuksi työttömien aktivointi aiotaan siirtää kuntien vastuulle, tosin valtion rahoilla. Tästä seuraa entistä typerämpiä kursseja, koska kunnilla ei ole aiempaa kokemusta konsulttifirmojen tuottamista työttömien laulu- ja leikkikursseista. Lisäksi tulemme näkemään kuntien järjestämiä ilmaistöitä koulutuksen, kuntoutuksen ja muun aktivoinnin nimissä.

Suomen liittyminen Natoon tuotiin neuvotteluihin ihan vain vasemmiston tyrmättäväksi, jotta voidaan kehuskella torjuntavoitolla. Sadan euron mahdollinen lisääminen perusturvaan aiheuttaa sietämätöntä kehuskelua vuosikausiksi. Silloin on helppo sivuuttaa se, että sama satanen poistuu toimeentulotuesta. Lisäksi perusturvan kohentaminen voidaan unohtaa ainakin neljäksi vuodeksi, koska asia on hoidettu jo hallitusneuvotteluissa.

Ei siis mikään ihme, että hallitusneuvottelut käydään uutispimennossa. Jos jokin asia asia on valmisteltava salassa, niin ei se päivänvaloa kestäkään.