Mätänevää törkyä

Juuan Työttömät ry:n ylläpitämän kierrätyskeskuksen pihamaalle oli tässä eräänä yönä tuotu pakastin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska paikka toimii myös elektroniikkaromun vastaanottopisteenä ja avoimelle pihamaalle voi jättää tavaraa öisinkin. Inhottavaa oli se, että pakastin oli täynnä mätäneviä elintarvikkeita.

Lieneekö kyseessä tyhmyys, ilkeys, sairas pila vai halveksunnan osoitus? Luultavasti vähän näitä kaikkia. Tai ehkä joku ei vain viitsinyt tahria sähkökatkon pilaamissa eväissä käsiään ja ajatteli yhdistyksen työllistämien työttömien olevan siihen hommaan sopivia. Joka tapauksessa tätä vitsiniekkaa odottaa rangaistus ympäristönsuojelurikkomuksesta.

Pitäjässä vallitseva yleinen asenne työttömien yhdistystä kohtaan on aina ollut vähättelevän halveksiva. Takavuosina toimin vähän aikaa yhdistyksen toiminnanjohtajana. Ylläpitämäämme ruokala-kahvioon tuli kerran siisti iäkkäämpi rouva kahville. Hän katseli ympärilleen ja sanoi sitten, että eihän täällä näytä olevan yhtään niitä työttömiä, vaan kaikki ovat ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. Hänestä kuulemma olisi ollut niin mukavaa nähdä niitä työttömiä vetelehtimässä ympäriinsä. Ihan sitä varten hän oli liikkeelle lähtenyt.

Tämä rouva saattoi olla henkisesti köyhä. Pari päivää hänen jälkeensä tuli järkevänä pitämäni mies kyselemään paria riuskaa työtöntä töihin pikkurahalla. Kesti kauan saada hänet ymmärtämään, että tämä ei ole työvoimatoimisto. Hänellä oli sellainen käsitys, että yhdistyksen tiloista saa tarvitseva käydä hakemassa työntekijöitä parin euron päiväpalkalla.

Kunta ei noteeraa yhdistystä mitenkään muuten kuin hankaloittamalla sen toimintaa. Kahvila-ruokala jouduttiin sulkemaan rahanpuutteen takia, koska verottaja ja TE-toimisto kohtelivat yhdistystä yrittäjänä. Sen takia palkkatuki putosi puoleen työntekijää kohti. Kunta ei myöntänyt yhdistykselle senttiäkään avustusta, vaikka toinen vaihtoehto oli paikan sulkeminen. Se saattoi olla tarkoituskin, koska nyt kunta on vuokrannut saman tilan yksityiselle yrittäjälle.

Onhan vikaa yhdistyksessäkin. Sen puuhamiehet ja -naiset ovat olleet samoja jo varmaan toistakymmentä vuotta, joten se alkaa kohta olla eläkeläisyhdistys. Uusia jäseniä ei hankita aktiivisesti eikä suhteita kunnan päättäjiin pidetä kunnossa. En minä heitä kuitenkaan osaa moittia, koska heidän työnsä on yleisen ilmapiirin takia aina ollut jatkuvaa kamppailua ja päivästä toiseen sinnittelyä.

Kiitokseksi työstään he saavat käsiinsä pakastearkullisen mätänevää törkyä.