Paremminvointia harvoille

Jyrki Katainen puhui ennen vaaleja isänmaallisista ja vastuullisista kipeistäkin ratkaisuista, joilla päästään paremminvointiin. Ennustin moneen kertaan, että tämä tarkoittaa vaalien jälkeisiä rankkoja menoleikkauksia. Joskus on inhottavaa olla oikeassa, vaikka ei se mitään ennustajanlahjoja vaatinut.

Nyt niitä vastuullisia ja kipeitä ratkaisuja on tulossa. Moneen kertaan kiistetyt salaiset leikkauslistat paljastuivat eilen ja leikkaustarve on 10 miljardia. Kokoomuksen neuvottelija Kimmo Sasi tarjosi pohjapaperia, jossa kaksi kolmasosaa muodostuu leikkauksista ja yksi kolmasosa veronkorotuksista. Veronkorotus kohdistuisi pääosin arvonlisäveroon, joka on tasavero.

Leikkauslistalla on yli sata tarkemmin määriteltyä kohdetta. Sieltä löytyvät muun muassa päivähoito-oikeuden rajoitukset, verovähennysten poistaminen, lapsilisien verottaminen ja liikenneväylien karsiminen. Arvonlisäveroon esitetään tuntuvia korotuksia. Lista on niin pitkä, että sitä ei kukaan järjissään oleva voi hyväksyä. Se on ihan suunniteltu juttu. Näin varmistetaan se, että jokaiselle on varattu ehdottomia vastustamisen kohteita, joita voidaan markkinoida suurina torjuntavoittoina.

Hallitusohjelman pohjaksi olisi pitänyt tuoda ihan toisenlaisia papereita. Pitäisi keskittyä työpaikkojen luomiseen, kuntien rahoituksen järjestämiseen ja rapautuneen sosiaaliturvan kohentamiseen. Nyt joku nostaa sormensa pystyyn ja selittää kuin lapselle, että ensin täytyy ansaita, että olisi jotain jaettavaa. Heille sanon vain, että älkää nyt ihan tyhmänä pitäkö. Jaettavaa on, jos kaikki tulot asetetaan samalle viivalle ja niitä verotetaan samojen perusteiden mukaan progressiivisesti. Nyt verot on jo siirretty köyhimpien maksettaviksi ja sama linja näkyy jatkuvan.

Kokoomus toimii ihan kuin se olisi yksinvaltias ja jatkaa entiseen malliin. Kuitenkin meillä pidettiin juuri vaalit, joissa kansa antoi mielestäni aika selvän tuomion harjoitetulle politiikalle. Ilmeisesti vaalit ovat vain jokin kiusallinen jäänne menneisyydestä eikä tuloksesta tarvitse välittää. Ei kansa kuitenkaan mitään tiedä, joten se voi keskittyä vaikkapa riitelemään positiivisesta syrjinnästä. Sillä välin viisaammat sopivat asioista kavereiden kesken ja kansa pääsee taas maksajaksi.

Ei kansaa muuhun tarvitakaan kuin maksamaan veroja. Verorahat siirretään sitten liukuhihnalla markkinavoimille yksityistämisen avulla. Näin luodaan paremminvointia niille, jotka jo nyt voivat hyvin. Heitä on aika vähän.