Köyhyydestä kurjuuteen
Valtamedia Helsingin Sanomat huomasi viimeinkin, että työvoimahallinto on jo vuosia ajanut tahallaan köyhiä täysin tulottomiksi. Kyseessä on tietenkin vuoden 2006 lakiuudistus, jonka mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltytyvä pitkäaikaistyötön menettää työmarkkinatukensa ennalta määräämättömäksi ajaksi. Useimmiten tämän lain uhriksi joutuu sellainen, joka on saanut tarpeekseen silmänlumeeksi ja tilastojen kaunistamiseksi järjestetyistä kursseista.
Työmarkkinatuelle pääsee takaisin vasta sitten, kun on ollut töissä tai koulutuksessa viisi kuukautta. Tämä tulee yllätyksenä monille, koska kuulemani mukaan jopa näillä työvoimapoliittisilla työnhakukursseilla annetaan väärää tietoa. Siellä puhutaan vain määräaikaisista karensseista, joten niin sanotut opettajat eivät tunne itsekään alaansa.
Tämän lisäksi TE-toimistot ovat jo pari vuotta siivonneet tilastojaan jakamalla työttömät eri kategorioihin ja ohjaamalla työllistymisen kannalta vaikeimmat tapaukset kokonaan toimeentulotuen piiriin. Tällainen henkilö menettää automaattisesti oikeutensa työmarkkinatukeen.
Kun työmarkkinatuki on menetetty, seuraa se kurjuuteen ajaminen. Työmarkkinatuki ja yksin asuvan toimeentulotuki ovat rahamääräisesti suunnilleen samansuuruisia, mutta näiden tilastoista pudonneiden ja siivottujen ihmisten toimeentulotukea alennetaan. Tukea voidaan alentaa 20 % paitsi työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen takia, niin myös sen perusteella, että tuen hakija ei ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Juuri äsken opimme, että TE-toimistot siivoavat tahallaan työnhakijoita ulos omista kortistoistaan.
Kaiken lisäksi kunnat usein rikkovat lakia toimeentulotukea alentaessaan. Lain mukaan tukea voidaan alentaa enintään 20 % enintään kahden kuukauden ajaksi, mutta sanat “voidaan” ja “enintään” ohitetaan käytännössä aina. Homma toimii täysin prosenttilaskuna. Jos kieltäytyminen on toistuvaa, voi alennus olla jopa 40 %. Tätäkin mahdollisuutta käytetään armotta.
Tavallisin lainrikkomus on kuitenkin alentamisen yhteydessä laadittava suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Se jätetään usein kokonaan tekemättä, jolloin koko alentamispäätös on lainvastainen.
Kuntien tarkastuslautakuntien pitäisi pyytää nähtäväkseen kaikki toimeentulotuen alentamispäätökset ja katsoa, onko myös suunnitelma laadittu. Veikkaanpa, että sanomisen aihetta löytyisi enemmän kuin kukaan haluaa.