Kadonnut hakemus
Kun virkakoneisto tekee selvän virheen, on kaksi mahdollista menettelytapaa. Viisaampi tapa olisi myöntää virhe, pahoitella tapahtunutta ja korjata se virhe. Vähemmän viisas tapa on selitellä ja puolustella virheellistä menettelyä jopa totuuden kannalta arveluttavilla perusteluilla. Juuan kunta valitsee poikkeuksetta tämän huonomman tavan.
Terveyskeskuksessa ja hoivakodissa oli haettavana kolme lähihoitajan tointa ja hakemukset piti toimittaa 25.2. mennessä terveyskeskukseen johtavalle hoitajalle. Yksi hakija jätti hakemuksensa kunnan kirjaamoon 21.2. sillä puheella, että ne menevät oikeaan paikkaan. Hakemukset kuitenkin katosivat kolmeksi viikoksi ja johtava hoitaja sai ne vasta 14.3. Ne löytyivät sosiaali- ja terveysjohtajan pöydältä.
Muista hakijoista oli ehditty laatia hakijayhdistelmä ja haastattelut oli järjestetty jo neljä päivää ennen kuin yhden hakijan paperit huomattiin. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti valinnoista 29.3. Kadonneiden papereiden lähettäjää ei valittu, vaikka hän oli yhtä pätevä kuin muutkin. Kunnan jäsen teki asiasta oikaisuvaatimuksen, jonka lautakunta hylkäsi 7.6.
Oikaisuvaatimuksen käsittely esityslistalla on melko kamalaa luettavaa. Juridisesti mennään pieleen heti alussa, kun oikaisuvaatimuksen tekijäksi mainitaan hakijan isä. Tämä on tietenkin biologisesti totta, mutta vaatimuksen teki kunnan jäsen laillisuusperustein. Sitten seuraa selitysten vyyhti.
Esittelytekstissä kerrotaan, että tälle hakijalle yritettiin järjestää erillinen haastattelu, mutta se ei onnistunut haastattelijoista riippumattomista syistä. Tosiasiassa hakija kyllä estyi sairastumisen takia, mutta myös yhdellä kolmesta haastettelijasta oli este. Niinpä haastettelua ei järjestetty. Sitten kerrotaan, että haastattelu ei tässä tapauksessa ollut edes tarpeen, koska hakija tunnetaan ja hänelle on aiemmin kirjoitettu jopa työtodistus. Tämäkin lienee totta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että yhden pätevän hakijan jättäminen pois hakijoiden yhdistelmästä ja siten haastateltavien valinnasta asetti hänet lähtökohdiltaan eriarvoiseen asemaan.
Sanallakaan ei mainita koko asian kannalta tärkeintä lainkohtaa. Hallintolain 21 §:n mukaan viranomaisen on toimitettava itselleen virheellisesti tullut asiakirja viipymättä oikealle viranomaiselle. Johtavalle hoitajalle tarkoitettu mutta sosiaalijohtajalle tullut hakemus olisi pitänyt toimittaa heti oikeaan paikkaan, mutta se viipyi kahdensadan metrin matkalla kolme viikkoa. Esityslistalla sanotaan, että hakemus toimitettiin seuraavalla viikolla, mutta tosiasiassa aikaa kului kolme viikkoa. Epäilemättä kyse oli pelkästä huolimattomuudesta tahallisuuden sijaan, mutta se ei muuta asiaa.
Sitten vielä pari havaintoa asian jatkokäsittelyä ajatellen. Oikaisuvaatimusta koskevan esityslistatekstin valmisteli ja asian sote-lautakunnalle esitteli sosiaali- ja terveysjohtaja. Juuri hänen pöydällään hakemus lojui kolme viikkoa, joten hallinto-oikeutta saattaa kiinnostaa hänen mahdollinen esteellisyytensä.
Alkuperäinen esityslistateksti ja pöytäkirjanotteen mukana tuleva esityslistateksti poikkeavat toisistaan useissa kohdissa. Esittelijä on siis ilmeisesti kokouksessa muuttanut päätösehdotuksensa perusteluja, mutta se ei näy pöytäkirjassa millään tavalla. Tätä tapahtuu liian usein. Se nyt vaan on niin, että esittelijän kokouksessa tekemät muutokset päätösehdotukseen ja/tai sen perusteluihin on merkittävä pöytäkirjaan. Jälkikäteen on jokaisen pystyttävä aukottomasti selvittämään pelkän pöytäkirjan perusteella, mitä on muutettu.
Lautakunta voi jo nyt ruveta miettimään hallinto-oikeudelle tulevaisuudessa annettavaa selitystä.
Kun paperit on jätetty kunnantalolle, ne ovat olleet ihan oikeassa paikassa. Kun ne on toimitettu sosiaalijohtajalle, silloinkin ne olivat oikeassa paikassa. Kun niitä ei toimitettu tuolta pöydältä asian varsinaisille valmistelijoille, ne jäivätkin väärään paikkaan. Hakija on sotkuun täysin osaton. Sosiaalijohtajan pöydän haltija taitaa tässä olla suurin tunari, mikä sekään ei yllätä. Ei varsinkaan jälkikäteiselittelyjen perusteella.
Hakijan oikeussuoja ja virkamiehen toiminnan asianmukaisuus ovat nyt vastakkain. Vahvempi jyrää ja heikompi on uhri. Tulee mieleen poliisi.
Tulee myös mieleen, että taitaa lautakuntakin olla viisaudessaan maan etevinpiä. Sille kun kelpaa kaikki mitä sille syötetään. Erityisesti ylimääräiset asiat, joista sokea reettakaan ei ota selvää. Lautakunta näkyy ne oivaltavan reettaa paremmin. Vai onko kysymys juuri päinvastaisesta. Tuleeko lautakuntakin jyrätyksi?
Pohjois-Karjalassa on ‘historiaa peilaten’ eräänlainen mielenkiintoinen asiakokonaisuus, se on kyläpäälikköjen määräysvalta. Olen melko vakuuttunut, että lautakuntakin tulee osin joidenkin henkilöiden auktoriteettisen aseman vuoksi ‘jyrätyksi’. Lähes mikä tahansa asia voi tulla ‘jyrätyksi’ Pohjois-Karjalassa aina tuomioistuimia myöden, koska pienet kylät olivat kaskiviljelyn tarvepohjalta suurperheitä ja nämät suurperheet ‘päälikköineen’ muodostivat tavallaan yhden hallinnollisen elimen lisää yhteiskuntarakenteeseen. Se näissä on erityistä ymmärtää, että usein kyse oli elämästä ja kuolemasta ruuan tarpeen vuoksi, ja vihollisen Venäjän (“ryssän”) läheisyyden vuoksi.
Tällaisen erityisen tilanteen (“vihollinen lähellä”) olo on muutakin erityistä saanut aikaan ‘Karjalaisen heimon’ keskuudessa ja vain lähtökohdat ymmärtäen asiaa voidaan käsitellä, yksilön nominaalinen synty alkoi 1600 luvulla täällä itäissä osassa Suomea ja mm. Kalevalan synty osin on tällaisesta seikoista johtuvaa mytologiaa. Ei nämät asiat ole kuitenkaan pelkästään heikkouksia, mutta yhteisön kuri ja ‘epäselkoisuudet’ ainakin voidaan nähdä omintakeisina tapoina, ‘jos on muutakin nähty’? (Saku on käsittääkseni nähnyt muutakin)