Aiheellinen huolestuminen

Tarvittiin kolme valtiosääntöoikeuden professoria huolestumaan julkisen sektorin yksityistämisestä ennen kuin uutiskynnys juuri ja juuri ylittyi. Kesäisen sunnuntai-illan pieni uutinen ei kauan elä, joten asiaa kannattaa pitää vähän vireillä.

Koko julkista sektoria yksityistetään kiihtyvää vauhtia. Se on ajan henki, koska päättäjämme joko nukkuvat tai ovat markkinaliberalismin aivopesemiä. Ajatteluun kuuluu, että julkisen sektorin oma toiminta on aina byrokraattista, kelvotonta ja kallista, mutta yksityinen yritys hoitaa kaiken tehokkaasti ja halvalla. Tätä merkillistä ajattelua ei kukaan koskaan ole pystynyt todistamaan oikeaksi. Jo terve järki sanoo, että omakustannushintaan ilman voitontavoittelua tuotetut palvelut tulevat halvemmiksi kuin sama toiminta, josta pitää repiä osakkeenomistajille voitto. Jos se tulee halvemmaksi, on voitto saatu työntekijöiden selkänahasta ja palvelun huonontamisesta.

Tästä unesta tullaan heräämään vasta sitten, kun yksityiset kunnan terveyskeskukset käännyttävät rahattomia potilaita oveltaan ja yksityiset poliisivoimat partioivat yksityisten kaupunkien kaduilla. Intiassa tämä on jo toteutettu. Eräästä laaksosta häädettiin 20 000 asukasta pois ja tilalle rakennettiin kaupunki vain rikkaille. Yksityinen poliisilaitos häätää kerjäläiset armotta pois häiritsemästä parempiosaisten elämää.

Suomen perustuslain lähtökohta on, että julkiset tehtävät ja julkisen vallan käyttö kuuluvat julkisille viranomaisille. Yksityisille niitä voidaan siirtää vain lailla tai lain nojalla. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävää toimintaa ei voida yksityistää ollenkaan.

Tätä perustuslain 124 §:ä on luettu nurinkurisesti siten, että se sallii kaiken yksityistämisen vain pienin rajoituksin. Edes sitä ei ole mietitty, mahtaisiko sosiaalitoimi sisältää niin merkittävää julkisen vallan käyttöä, että sitä ei voida siirtää yksityiselle. Ensimmäinen kunta on sen jo yksityistänyt ja muut seuraavat varmasti perässä.

Ei riitä, että joku kansainvälinen firma saa hoitaakseen kunnan koko sosiaali- ja terveystoimen. Sen lisäksi kaukalolle ryntäävät myös paikalliset pikkupossut. Kun verovaroja jaetaan, haluavat kaikki kykenevät osille. Tästä asiasta tulen kirjoittamaan vielä tarkemman jutun, mutta esimakuna jätän mietittäväksi seuraavan tapauksen.

Kuntaan perustetaan mittava vanhustenhuollon projekti, jossa yhteistyötahoja on paljon, mutta rahoitus tapahtuu verovaroista. Kunnan palveluksesta projektiin siirtyy pari työntekijää ja sen lisäksi sinne palkataan paikallisen yrittäjäjärjestön keskeinen toimija yrityskoordinaattoriksi. Mitään järkevää tehtävää hänellä ei ole, mutta palkka juoksee. Tai ei se palkkaa ole, vaan hänen omalle yritykselleen maksetaan työpanoksesta konsulttipalkkiota. Tätä sanotaan kunnan yrittäjäystävällisyydeksi.

Vaan kuten sanottu, on tämä tarina ihan oman juttunsa arvoinen.