Alkuinnostusta

Uudet ministerit ovat käyneet innolla töihin. Siinä tohinassa ovat välillä menneet tonttirajatkin sekaisin, kun joku on luvannut korjata ihan toiseen hallinnonalaan kuuluvia asioita. Jotkut taas näyttävät jatkavan vaalilupausten antamista. Tästä on esimerkkinä asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru.

Hän lupasi eilen Helsingin Sanomissa näyttävästi, että vuokra-asuminen halpenee. Hän on hienosti huomannut, että asuminen on kallistunut kohtuuttomasti. Monilla menee merkittävä osa palkkatuloista asumiseen, mutta tähän tulee nyt muutos.

Hintojen halpeneminen mahdollistuu, koska valtio kasvattaa kaupunkien vuokra-asuntoyhtiöille ja asuntosijoitusyhtiöille annettavaa korkotukea. Kun sitä annetaan entistä enemmän, voidaan vuokria laskea. Parin vuoden päästä uuden yksiön voi vuokrata 120 – 160 euroa halvemmalla kuin nykyisin. Valtiolle tämä tulee maksamaan neljän vuoden aikana noin 32 miljoonaa euroa.

Tämä olisi hieno juttu, jos se olisi totta. Ministerillä näyttää kuitenkin olevan aivan liian ruusuinen kuva vuokra-asuntomarkkinoiden toiminnasta. Onko kukaan yleensä kuullut, että vuokrat alenevat? Sellaista ei koskaan tapahdu ilman vuokrasääntelyä, ja se on peruuttamattomasti mennyttä aikaa. Kyllä korkotuki kaikille yhtiöille kelpaa, mutta se ei koskaan tule näkymään vuokrissa. Se tarvitaan virallisen selityksen mukaan kompensoimaan kasvanutta vuokrankorotustarvetta. Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että tarjolla oleva lisäraha otetaan mielihyvin vastaan.

En minä Kiurun lupausta mitenkään tyrmätä halua; minä vain en usko sen toteutumiseen. Paljon mieluummin luen asioita korjaamaan pyrkivän ministerin suunnitelmista kuin vaikkapa nyt erään uudesta kansanedustajuudestaan ja viinasta huumaantuneen herran toilauksista.

Kommentit (0)
  1. Vuokralainen
    13.7.2011, 12:06

    Milläpä keinoin se ministeri vuokria leikkaisi, kun ollaaan vapaassa markkinataloudessa, ja vuokrasäännöstely ei kuulu nykyaikaan. Innostus ei paljon auta, ja keinoja ei ole. Mutta tulihan saatua julkisuutta ministerille, josta juuri kukaan ei tiedä juuri mitään.Toistaiseksi tuntematon suuruus.
    Korkotuen lisääminen uudistuotannolle on veden kantamista tyhjään kaivoon, koska rakennuskustannusten jatkuva nousu merkitsee yhä korkeampia pääomakuluja ja vuokria. Harvat pystyvät asumaan uusissa asunnoissa,kun vanhoissakin se on turkasen kallista.

Kaikki kukat kukkivat

Facebookin kautta silmiini osunut Suomen Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen sivu sai taas kerran miettimään, miten monella tavalla ihmiset yhteiskunnan voivat ymmärtää. Tämmöisestä “puolueesta” en ole ennen kuullutkaan, ja tuskin on kuullut moni muukaan. Täältä löytyy heidän julistuksensa: suunnitelma-suomen-sotilaallistamiseksi

“Puolueen” takana olevat henkilöt ovat yllättävän ujoja ottaen huomioon heidän jalot, ylväät ja suorastaan jumalalliset päämääränsä. Koko sivustolla ei mainita yhdenkään toimijan nimeä. Tyylistä päätellen kaikki saattaa olla yhden ainoan henkilön julistusta. Ainakin hän on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen, koska on nähnyt tarpeelliseksi käyttää kokonaisen sivun kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yksityiskohtiin.

Perustelut julistuksen ehdottomalle totuudelle ovat malliesimerkki kehäpäätelmästä, jossa asia todistetaan oikeaksi sillä itsellään. Laitetaanpa se vielä näkyville:

Koska suomalaiset ovat kaikkia muita parempi kansa jokaisen isänmaallisen suomalaisen mielestä ja koska isänmaalliset suomalaiset ovat aina oikeassa koska he ovat isänmaallisia suomalaisia, ja koska suomalaisten paremmuus kaikkiin muihin kansoihin verrattuna on näin tullut vastaansanomattomasti todistetuksi.

Tämmöinen olisi muuten ihan kevyt kesäjuttu, mutta asia on melkoisen vakava. Tällaiset ihmiset monopolisoivat isänmaan ja katsovat yksinoikeudekseen tulkita, mikä on sen edun mukaista, vaikka heiltä puuttuvat siihen edellytykset. Vaatimuksensa he oikeuttavat suomalaisten jumaluuteen verrattavalla paremmuudella, joka todistetaan oikeaksi uhkaamalla vastaan väittäjiä väkivallalla.

Luin äskettäin Martti Issakaisen kirjan Happosen tapaus. Vuonna 1930 Heinäveden kunnallislautakunnan sosialidemokraattinen puheenjohtaja Onni Happonen vietiin väkivalloin keskellä kirkasta päivää valtuuston kokouksesta. Takaraivoon ammutun miehen ruumis löytyi kaksi vuotta myöhemmin parinkymmenen kilometrin päästä. Muiluttajina olivat muutaman tuntemattoman miehen lisäksi paikallisen suojeluskunnan johtajat nimismies mukaan lukien.

Pari vuotta myöhemmin tutkinnan ollessa kesken nimismies vaihtui. Uusi viranhaltija oli tunnettu suojeluskuntamies ja kommunistien pidätyksissa Helsingissä ansioitunut Valentin Soine. Hän ei liittynyt suojeluskuntaan, vaan tyytyi kannatusjäsenyyteen, koska halveksi esikunnan omaksumia menettelytapoja. Hänen mukaansa sinne oli pesiytynyt hurraa-isänmaallisia talonsa tärvänneitä nuoria isäntiä, jotka maksoivat kauppavelkansakin Maamme-laululla ja tappouhkauksilla.

Uusi nimismies saavutti pitäjän enemmistön luottamuksen, vaikka ahkerana pampunheiluttelijana ei siihen mitenkään pyrkinyt. Murhakin selvisi lopulta; siitä tuomittiin erään suojeluskuntapäällikön renki, joka myönsi syyllistyneensä hätävarjeluna tehtyyn tappoon kahdestaan erään vähämieliseksi todetun miehen kanssa. Muita ei kuulemma ollut paikalla, vaikka vainajan vieressä oli kymmenen paria rukkasia.

Voittekin miettiä ihan itse sitä, miksi yhdistelen jutussani tällaisia asioita.

Kommentit (3)
  1. Olli J. Ojanen
    12.7.2011, 17:12

    Ikävä heinävetinen esimerkki joukkovoimaan turvautumisesta…

  2. Itse asiassa Heinävedellä ei käytetty joukkovoimaa vaan rahaa. Murhaajille maksettiin ja kun yksi meinasi kuolivuoteellaan ruveta keventämään tuntoaan, hänet käytiin murhaamassa oliko Iisalmen sairaalan vuoteeseen.

Kommentointi suljettu.