Historian opetuksia

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson haluaa kemiallisen kastraation seksuaalirikollisille. Hän haluaa myös koventaa raiskauksista annettavia rangaistuksia. Liikenneministeri Merja Kyllönen vaatii rattijuopumuksen promillerajaa alennettavksi nykyisestään. Uutisissa kerrotaan jatkuvasti, kuinka omaisuus- ja väkivaltarikokset ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Mistä nyt oiken on kysymys, onko maa tosiaan muuttunut niin kamalan vaaralliseksi tavalliselle kansalaiselle? Vai onko menossa osittain tiedostamaton pyrkimys kasvattaa kaikenlaista kontrollia?

Professori Heikki Ylikangas selitti jo 1980-luvulla, että tulo- ja varallisuuserojen kasvaessa kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. Tämä kehitys merkitsee sääty-yhteiskunnan paluuta muodossa tai toisessa. Sääty-yhteiskunnassa taloudellinen ja poliittinen valta ovat ohuella yäluokalla. Vallan siellä pysyminen varmistetaan ankarilla rangaistuksilla kaikissa rikoksissa. Vain tiukasti kontrolloitu ja ankarilla rangaistuksilla peloteltu kansa tottelee vähemmistöä.

Nuijasodan jälkeen 1600-luvun alussa Ruotsiin rakennettiin nopeasti pieneen aateliin nojautuva kuningasvalta. Uskollista aatelia palkittiin maaomaisuuksilla ja viroilla, mutta kansa pidettiin kurissa ankaralla isäntävallalla. Siinä mentiin niin pitkälle, että toissijaiseksi oikeuslähteeksi otettiin Vanhan Testamentin Mooseksen laki. Kun maan laista ei löytynyt sopivaa rangaistusta, nojauduttiin suoraan Raamattuun. Menettely oli ihan konkreettinen, sillä kuolemantuomio voitiin määrätä yli sadasta eri rikoksesta. Näin myös tehtiin ja tuomiot pantiin täytäntöön.

Rangaistusten ankaroittaminen aloitetaan yleisen oikeustajun hyväksymällä tavalla. Minäkin olen sitä mieltä, että raiskauksista annetaan liian lieviä rangaistuksia. Jo nykyinen laki mahdollistaisi paljon kovempia tuomioita, joten lakia ei tarvitse edes muuttaa. Minun puolestani liikenteessä voitaisiin ottaa käyttöön vaikka nollatoleranssi alkoholin suhteen. Kemialliseen kastraatioon en ota kantaa, koska en siitä oikein mitään tiedä. Jotenkin vain tuntuu, että raiskaajalla on vikaa päässä, ei sukupuolielimissä, mutta jätän asian pohtimisen viisaammille.

Mistä minä sitten olen huolestunut? Toistaiseksi en mistään, mutta seuraan mielenkiinnolla kehityksen jatkumista. Olen näkevinäni suuntausta ihan yleiseen kontrollin kiristämiseen rangaistusten ankaroittamisen kautta. Samaan aikaan yhä suurempi osa varallisuudesta ja vallasta keskittyy yhä pienemmälle ihmisryhmälle.

Historian vähättelijöille esitän yhden kysymyksen: Mistä tiedätte olevanne menossa eteenpäin, jos ette tiedä, mistä olette tulossa?