Nimimerkillä tai ilman
Yksi ärsyttävimmistä asioista on hyväosaisten marina kovaosaisten helposta elämästä. Erityisen vastenmielistä se on silloin, kun se esitetään ylimielisesti ja nimimerkin suojissa.
Minulla on ollut satunnaisena riesanani jo pitemmän aikaa nimimerkki “Se suurituloinen”. Kun olen kirjoittanut toimeentulotuen epäkohdista, pitäaikaistyöttömien karenssista, kuntouttavan työtoiminnan epäilyttävästä luonteesta tai vaikkapa uusliberalistien maailmankuvasta, on hänellä aina ollut vain yksi ivallinen ajatus tuotavaksi julki. Sen hän on kirjoittanut kahdella eri tavalla. Toinen kuuluu, että onhan se hirveää, jos joutuu tekemään työtä palkkansa eteen. Toinen viesti on, että jos ei palkka riitä, niin pitää etsiä paremmin palkattu työ.
En tiedä, millä eväillä tämä suurituloiseksi itseään kehuva on sellaiseksi päässyt, mutta tuskin kuitenkaan säkenöivällä älyllään. Hän tuo mieleen itsepintaisesti samaa tilskuttavan linnun sillä erolla, että sillä linnulla on jotain viestittävää lajikumppaneilleen. Tämä kommentoija haluaa vain osoittaa oman taloudellisen ylivertaisuutensa. Kohteliaisuudesta tuntematonta kohtaan jätän kertomatta, mitä hän tuo julki omista hengenlahjoistaan.
Olen jo ilmoittanut, että enää hän ei kommentoi tätä blogia nimettömänä. Tunnistan hänen tyylinsä myös mahdollisten eri nimimerkkien takaa. Kyllä minun kanssani saa olla eri mieltä, mutta mikään sananvapaus ei pakota minua sietämään nimettömän henkilön jatkuvaa nalkutusta omassa blogissani. Jos hän tulee esiin omalla nimellään, hän saa jatkaa itsensä häpäisemistä vapaasti.
Kommentointi on edelleen sallittua kaikille muille myös nimimerkillä, vaikka nimen kanssa kommunikointi on mukavampaa. Nimettömien ja nimimerkkien kommentit luen kuitenkin tavallista tarkemmin.
Tuolla epelillä täytyy olla jokin henkinen vamma.
Ehken lapsivuoteessa koettuja traumoja.
Kuvaat aika tyypillistä päälle jäänyttä maniaa.
Mikä laittaa ihmisen kommentoimaan tuolla tavalla? Nimimerkin suojissa tuomaan esiin niitä syvempiä ja likaisia ja itseäänkin turmelevia ajatuksiaan, ja nostamaan itsensä jalustalle samalla kun polkee toisia?
Ei tuossa ole takana mitään muuta kuin pelko. Ja iso pelko onkin. Sisimmässään iso tyhjä kohta, lanteillaan punainen kauhu. Nurkan takana totuus itsestään.
Mitä pelkää, mitä kohtaa yrittää itsestään korjata tällä toimintamallilla? Siihen voinee vastata vain hän itse.
Ivallisena hän varmaan lukee tekstisi, ja jos malttaa lukea tänne kommentteihin asti, pelästyy. Kun huomaa että se jonka yrittää kaikin tavoin peittää itseltään ja muilta onkin näkyvillä. Pelokas, kauhuissaan oleva ihminen. Sisimmässään tietää että rahalla ei rauhaa ja onnea saa, ei rakkautta itseensä ja muihin. Ei saa -minä tiedän. Ne asit mitkä oikeasti ovat tärkeitä eivät ole rahalla ostettavissa. Kuten bolgin kirjoittajan kyky osua naulan kantaan kirjoittaessaan asioista jotka oikeasti ovat merkityksellisiä.