Työttömän ruma kuva
Yle esitti taas eilen muutaman vuoden takaisen Tosi tarina -dokumentin jyväskyläläisestä pitkäaikaistyöttömästä Mauno Voutilaisesta. Syytä ohjelman uusintaan en tiedä, mutta melkoisesta asennemuokkauksesta se kyllä käy. Siitä saivat taas vahvistusta uskolleen kaikki ne, jotka toistuvasti vaativat näitä sohvalla makaajia risusavottaan, katuja lakaisemaan tai vaikkapa käpyjä keräämään. Työ on tietenkin tehtävä ilman palkkaa vastineeksi yhteiskunnan tuista, ihan vain keljuilumielessä. Kuriinhan tällaiset epelit on saatava.
Dokumentin perusteella Voutilainen ei vaikuta erityisen miellyttävältä ihmiseltä. Hän saattaa oikeasti olla vaikka kuinka mukava mies, mutta hänet on kuvattu suorastaan häijyn röyhkeäksi laiskuriksi. Kaiken aikansa hän tuntuu käyttävän aktiiviseen työn vieroksuntaan ja valitusten laatimiseen työvoimaviranomaisten toiminnasta. Välillä hän käy norkoilemassa ilmaistarjoilua seurakunnan tilaisuudessa ja harmittelee käteensä osunutta kasvispitsan palasta. Töissä tämä viisikymppinen mies on ollut elämänsä aikana kuusi kuukautta.
Voutilainen on poikkeusyksilö, joka on valinnut oman elämäntapansa tietoisesti tai se on iskostunut häneen vähitellen. Surullista tässä dokumentissa on se, että meillä ihmisillä on ikävä tapa yleistää yksittäistapaukset koskemaan koko viiteryhmää. Että katsokaa nyt, juuri tuollaisia ne työttömät ovat. Todellisuudessa näitä voutilaisia on häviävän vähän. Jotenkin minusta tuntuu, että edes Voutilainen itse ei ole tällainen, vaan hänet on rooliin käsikirjoitettu korostamalla näitä negatiivisia piirteitä. Hänen paha virheensä oli suostua ohjelmaan pitäaikaistyöttömän rumaksi kuvaksi.
Hän ei pelkästään suostu itse kivitettäväksi, vaan antaa jopa kieroutuneen oikeutuksen kivittää kaikkia muitakin työttömiä. Näitä kivittäjiä löytyisi yllyttämättäkin. On ihan varmaa, että nykyisessä eduskunnassa tehdään useita aloitteita pitkäaikaityöttömien ilmaistyövelvollisuudesta. Vaalitaistelun aikana varsinkin kokoomusehdokkailta tuli pontevia lupauksia tähän suuntaan.
Jos tavalliselle pitkäaikaistyöttömälle tarjotaan palkkatyötä, hän ottaa sen vastaan. Tällaiset harvinaiset voutilaiset eivät ota, mutta ehkä heidän oikea paikkansa ei edes ole asiakkuus TE-toimistossa. Työkyvyttömyyseläke saattaisi olla oikeampi vaihtoehto. Ei siksi, että työn välttelystä pitäisi palkita eläkkeellä, vaan siksi, että heidän todellinen työkykynsä pitäisi antaa puolueettomien asiantuntijoiden tutkittavaksi.
Osuitpa taas naulankantaan. Kenenkähän asialla Yleisratio tässä oikeen on? Kysyn vaan.
En tietenkään nähnyt. Aikanaan näin Hannu Karpon dokumentin työttömästä. Tarina on lyhyesti tämä: Toimitusjohtaja oli hukannut kännykkänsä josta soitettiin työmaalle. Puhelin löytynyt. Kun tj lähti etsimään kännykkää osoitteeksi mainittiin kehä 3 liittymä. löytäjä asui suunnilleen risumajassa sen liepeillä, tj soitti karpolle että hän on tavannut rehellisen miehen. Karpo tuli ja kertoi Asiaa ohjelmassaan että puliveivari ei ryyppää, keräilee roskiksesta sapuskansa, on rakentanut risumajaansa äänitysstudion, merirosvoradioaseman ja parhaillaan värkkää paikallistelevision puun latvaan. Kun Karpo haastattelun päätteeksi yritti antaa joulukinkkua intiaani totesi: vie se tuonne vanhaan sotapunkkeriin sadan metrin päähän, sielä asuu juoppoja, jokka ei pärjää.