Totuus paljastuu aina

Valehtelun hienostunut muoto on korostaa jonkin asian myönteisiä puolia ja vaieta kokonaan vähemmän mukavista yksityiskohdista. Tätä valehtelun lajia suosivat erityisesti poliitikot ja viime talven surkein esimerkki oli takuueläke. Siitä jaksettiin toitottaa mullistavana uutuutena, joka poistaa köyhyyden lopullisesti. Sen ylistäminen sai suorastaan oksettavat mittasuhteet.

Heti alkuun tiedettiin yleisesti, että takuueläke leikkaa muita etuuksia. Nyt on selvinnyt myös se, että tuhannet eläkeläiset eivät saa takuueläkettä ollenkaan. Syy on yksinkertainen: ihmisiä ei haluta kannustaa varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Tällainen henkilö saa jo lähtökohtaisesti pienempää eläkettä, mutta monelle tulee lisäksi ikävänä yllätyksenä takuueläkehakemuksen hylkääminen. Siis se, joka jo valmiiksi saa vähemmän eläkettä, ei saa siihen yhtään lisää sitä paljon mainostettua takuueläkettä.

Olisikohan tästä pitänyt kertoa etukäteen? Kelan tiedotuksessa asiasta on pienin kirjaimin mainittu, mutta mitätön tiedottaminen katosi kehumisen ryöppyyn. Pestiinsä jatkoa haluavat kansanedustajat mylvivät takuueläkkeen onnea niin kovalla äänellä, että oikea tieto peittyi varmasti.

Meille siis valehdeltiin vaikenemalla. Kansanedustajamme tuntien aika moni heistä ei varmaan edes tiennyt, millaisesta takuueläkeestä oli päättämässä. Asian ymmärtäneet vaikenivat olettaen, että kun asia huomataan, on hyöty jo kerätty. Näin siinä tietysti kävikin, mutta narraamisessa on aina yksi ikävä puoli. Uskottavuus siinä menee, jos sitä nyt enää on mentäväksi. Totuudella kun on ikävä tapa tulla aina julki.

Mistä minä sitten epäilen, että moni ei edes tiennyt päätöksensä sisältöä? Vaikkapa siitä, että kansanedustajien enemmistöltä kesti yli kaksikymmentä vuotta tajuta, että lapsilisät leikataan kaikkein pienituloisimpien toimeentulotuesta.

Kommentit (3)
  1. Taas asiaa Timoselta, HYVÄ blogi sulla.

  2. armi vartiala
    23.7.2011, 08:47

    Näinhän se on.”köyhät kyykkyyn”.

Kommentointi suljettu.

Libertaristin ihannevaltio

Libertaristeiksi itseään kutsuvat friedmanilaisen talousteorian kannattajat ovat sitä mieltä, että maailmassa vain markkinat saavat määrätä. Kaiken kilpailun on oltava ehdottoman vapaata eikä valtio saa asettaa sille minkäänlaisia rajoituksia. Valtion osuus on kutistettava niin minimiin, että sitä ei oikeastaan tarvita ollenkaan. Myös sen toiminnat voidaan ulkoistaa markkinavoimien hoidettaviksi. Veroja ei makseta eikä lainsäädännöllä sotketa kilpailun vapautta. Tämä saattaa aiheuttaa tilapäisesti sekavan näköistä kuohuntaa, mutta kuohuvan pinnan alla vallitsee markkinavoimien järkähtämätön laki, joka korjaa kaiken.

Millainen sitten mahtaisi olla uusliberalistin ihannevaltio, jossa vain kilpailussa menestyvät pärjäävät? Ikävä kyllä sellainen maa on jo olemassa. Kiteeläinen Auvo Rouvinen, joka eduskuntavaaleissa oli vasemmistoliiton ehdokkaana, kirjoitti eilen Somalian tilanteesta uusliberalistin näkökulmasta. Hänen luvallaan julkaisen tarinan, mutta ennen kuin luette, niin pari varoituksen sanaa. Enempää minä kuin Rouvinenkaan emme takuulla ole uusliberalisteja, joten teksti on ironiaa. Mutta jos tämän talousteorian kannattajat ovat tosissaan, niin heidän pitäisi ajatella näin:

Olen havainnut erittäin vakavan Somalian valtion suvereniteettia loukkaavan ryhmän olemassaolon täällä facebookissa, Ruoka-apua Somaliaan. Perusteluna käytetään nälänhätää. Onko oikein puuttua maan sisäisiin asioihin, jos 55% lapsista kärsii nälästä ja edessä on joukkokuolema?

Tietysti joku taloutta ymmärtämätön kukkahattutäti saattaa vastata kyllä. Hän tekee karhunpalveluksen Somalian kansalle, vaikka ehkä toimiikin hyvää hyvyyttään.

Meidän täytyy muistaa, että Somalia oli Afrikan suurin lihanviejä. Sitten maassa omaksuttiin uusi talousoppi, uusliberalismi. Toimittiin kuten oppikirja määrää, luovuttiin suojatulleista ja ryhdyttiin kilpailemaan.

Hetkellisen ylikuumenemisen seurauksena kustannustaso karkasi ylikorkeaksi ja markkinat rankaisivat. Somalian kilpailukyky romahti ja maasta tuli ruuan tuoja. Koska rahaa ei ollut, tuonti väheni, mutta sekä lihan vienti että kotimainen tuotanto loppuivat.

Onneksi valtio säästi poliisivoimista, puolustuksesta, koulutuksesta ja sairaanhoidosta, joten talous tasapainottui. Kaikki edellämainitut palvelut tuotetaan nykyisin vapaaehtoisten työntekijöiden voimin ja valtio on käytännössä minimissään. Somalia on siis ensimmäinen uusliberalistisen unelman toteuttanut maa.

Tietysti muutosvaiheessa on joitakin markkinahäiriöitä ja ylikorkean kustannustason tasaantuminen vie aikansa. Täytyy kuitenkin muistaa, että markkinatalous korjaa omat virheensä ja optimaalinen tulos saavutetaan, kun annetaan markkinoiden korjata tilanne. Siksi kaikki ulkopuolinen puuttuminen vain hidastaa talouden automaattista toipumista ja siten pitkällä aikavälillä tuhoaa talouden.

On myös eettisesti väärin pakottaa kapitalistinen maa kommunistisen ruoka-avun piiriin. Mikäli ihmiset päättävät elää markkinataloudessa, heille se suotakoon. Ajatelkaa, jos ulkomaiset kommunistit vaatisivat Suomea luopumaan uusliberalistisesta talouspolitiikasta joidenkin lyhyen ajan ongelmien vuoksi ja siten estäisivät taloutemme nousukiidon myöhemmin.

Talousteorialla ei ole sydäntä, mutta onneksi useimmilla ihmisillä on.

Kommentit (2)
  1. Kiitos Auvo Rouvinen terävästä kirjailusta! Missähän teksti alunperin ilmestynyt?

  2. saku timonen
    21.7.2011, 15:11

    Teksti oli Auvo Rouvisen omassa facebook-profiilissa muistiinpanona. Hän kirjoittaa moneen eri paikkaan, joten juttujen seuraamiseksi kannattaa pyytää hänet kaveriksi. Mukava mies on.

Kommentointi suljettu.