Totuus paljastuu aina

Valehtelun hienostunut muoto on korostaa jonkin asian myönteisiä puolia ja vaieta kokonaan vähemmän mukavista yksityiskohdista. Tätä valehtelun lajia suosivat erityisesti poliitikot ja viime talven surkein esimerkki oli takuueläke. Siitä jaksettiin toitottaa mullistavana uutuutena, joka poistaa köyhyyden lopullisesti. Sen ylistäminen sai suorastaan oksettavat mittasuhteet.

Heti alkuun tiedettiin yleisesti, että takuueläke leikkaa muita etuuksia. Nyt on selvinnyt myös se, että tuhannet eläkeläiset eivät saa takuueläkettä ollenkaan. Syy on yksinkertainen: ihmisiä ei haluta kannustaa varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Tällainen henkilö saa jo lähtökohtaisesti pienempää eläkettä, mutta monelle tulee lisäksi ikävänä yllätyksenä takuueläkehakemuksen hylkääminen. Siis se, joka jo valmiiksi saa vähemmän eläkettä, ei saa siihen yhtään lisää sitä paljon mainostettua takuueläkettä.

Olisikohan tästä pitänyt kertoa etukäteen? Kelan tiedotuksessa asiasta on pienin kirjaimin mainittu, mutta mitätön tiedottaminen katosi kehumisen ryöppyyn. Pestiinsä jatkoa haluavat kansanedustajat mylvivät takuueläkkeen onnea niin kovalla äänellä, että oikea tieto peittyi varmasti.

Meille siis valehdeltiin vaikenemalla. Kansanedustajamme tuntien aika moni heistä ei varmaan edes tiennyt, millaisesta takuueläkeestä oli päättämässä. Asian ymmärtäneet vaikenivat olettaen, että kun asia huomataan, on hyöty jo kerätty. Näin siinä tietysti kävikin, mutta narraamisessa on aina yksi ikävä puoli. Uskottavuus siinä menee, jos sitä nyt enää on mentäväksi. Totuudella kun on ikävä tapa tulla aina julki.

Mistä minä sitten epäilen, että moni ei edes tiennyt päätöksensä sisältöä? Vaikkapa siitä, että kansanedustajien enemmistöltä kesti yli kaksikymmentä vuotta tajuta, että lapsilisät leikataan kaikkein pienituloisimpien toimeentulotuesta.