Annetaan puheenvuoro

Kultturimarxismin läpitunkemassa ilmapiirissä ei isänmaallisesti ajattelevilla äärioikeistolaisilla kuulemma ole mitään mahdollisuutta sanoa omaa mielipidettään. Tämä pakottaa turvautumaan äärimmäisiin keinoihin. Minun mielstäni jokaisen on saatava tuoda esille oma mielipiteensä, joten julkaisen eiliseen blogiini facebookissa saamani kaksi kommenttia kokonaan. Jätän kommentoijan nimen pois, mutta muuten katson oikeudekseni julkaista kommentit lupaa kysymättä. Fb-profiilini nimittäin on kaikkien katsottavissa ja kommentoitavissa.

– Asun Oslossa, eikä Norjan kulttuurimarxilainen yhteiskunta hyväksy sanaakaan islam/maahanmuuttovastaist​a keskustelua. Breivikin kaltaiset ihmiset päätyvät käsittämättömiin tekoihin, koska heille ei sallita yhteiskunnallista vaikutusmahdollisuutta. Euroopassa hyväksytään kommunistiset puolueet, vaikka ne tähtäävät totalitariseen diktatuuriin. Meillä hyväksytään islam, vaikka sen agenda on väkivaltainen diktatuuri. Äärioikeisto on jo sanana demonisoitu, joten isänmaallisille ja eurooppalaisia arvoja kannattaville ihmisille ei jää mitään laillista tapaa tuoda ajatuksiaan julkiseen keskusteluun. Suomen Persut on uskomattoman hieno ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä, sillä niiden kautta saa sanoa ajatuksia kuten: “ei eeuulle””, “ei islamille”, “yksilönvapaudet korporaation etujen edelle”  jne. Persut ovat ilmiönä täysin ainutlaatuinen Euroopassa ja muuten mediassa täysin dissattu ja tuomittu täällä Norjassa.

Sama henkilö jatkaa:

– Kun itse olin kansakoulussa, esim. isänmaallisuus oli kunnioitettu asia. Sitä opetettiin hyvänä arvona oppilaille. Kulttuurimarxilainen diktatuuri on sen jälkeen muovannut ajatuksemme siten, että jos joku olisi nykyisin niin tyhmä, että menisi sanomaan ääneen olevansa isänmaallinen, olisi laulukuoro saman tien sormet ojossa huutamassa hänelle: “Sika! Natsi! Rasisti!” Tämä on sitä humanistista “suvaitsevaisuutta”.

No niin, nyt on annettu puheenvuoro. Tässä toistuu taas kerran tämä salaperäinen kulttuurimarxismin käsite, jota kukaan ei ole suostunut minulle selittämään. Itse olen tulkinnut sen tarkoittavan ainakin sen käyttäjien mielestä jotain ällöttävää kukkahattuilua, yltiösuvaitsevuutta, mamujen hyysäämistä, sosialidemokratiaa, sananvapauden rajoittamista ja kommunismia. Minua oikeasti häiritsee se, että käytetään selittämättä jotain sanaa, joka kenties käyttäjälleen on selvä, mutta jota suurin osa ihmisistä ei tunne.

Kamalinta tuossa ensimmäisessä kommentissa on väite, että Breivikin kaltaisten ihmisten hirmuteot johtuvat yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Tästä ei ole kaukana johtopäätös kiristäjän logiikasta: Jos tehdään kuten minä vaadin, niin ketään ei ammuta. Vielä pahemmalta tuntuu ajatus, että uhrit jotenkin mutkan kautta ovat itse syyllisiä, kuuluivathan he inhottuihin sosialidemokraatteihin.

Ei tämä kommentti muutenkaan vaikuta ihan itse ajatellulta. Kyllä tässä puhuu Hommafoorumi ja sen taustalla oleva Halla-ahon ajattelu ihan sananvalintoja myöten. Nyt on löydetty näyttöä siitäkin, ettei edes Halla-aho itse ole omien ajatustensa kehittelijä. Hänen taustaltaan on löydetty euroopalainen Gates of Vienna -sivusto, joka taas taitaa perustua amerikkalaiseen oikeistokristilliseen hyvän ja pahan välisen lopullisen taistelun  hehkuttamiseen.

Monen mutkan takaa siis tulevat sanat yksittäisen ihmisen suuhun.

Tuo isänmaallisuuden ylistäminen minua aina tympii. Ei isänmaallisuudessa mitään vikaa ole; omankin isänmaallisuuteni on Suomen armeija noteerannut jo 70-luvulla reservin upseerin koulutuksen arvoiseksi. Siihen aikaan muuten asiasta sai oikeasti kuulla suomeksi sanottuna sellaista vittuilua, että sanat sika, natsi ja rasisti olisivat tuntuneet melkein kehuilta. Sotahullu vähä-älyinen lahtarikusipää lienee ollut sieltä lievimmästä päästä.

Pidän luonnostani isänmaallisuuden ulkoisia ilmenemismuotoja tympeinä ja vähän lapsellisina. Tunnen vastenmielisyyttä paraateja, marssimusiikkia, kunniamerkkejä ja muuta juhlavaa pönötystä kohtaan. Niinpä en edes viitsi sanoa, mitä ajattelen nykyisista tiettyjen piirien isänmaallisuuden ilmenemismuodoista, kuten leijonariipuksista ja -tatuoinneista. Kyllä minä nekin sallin, mutta isänmaallisuus ei ole ulkoisia muotoja, vaan se on sisäistetty ajattelutapa. Sitä ei tarvitse julistaa koko ulkoisella olemuksellaan jatkuvasti. Kenelläkään ei ole yksinoikeutta isänmaallisuuden sisällön määrittelyyn.

Tähän kritiikkiin katson itselläni olevan oikeuden. Jos joku esittää epäilyksiä isänmaallisuuteni laadusta ja määrästä, niin esittäköön myös sotilaspassinsa. Katsotaan armeijan tapaan arvomerkeistä, kumpi on oikeassa.

Tästä jutusta tuli nyt tavallista pitempi ja henkilökohtaisempi, josta pahoitteluni. Pannaan tapahtunut sen piikkiin, että juttu on tämän blogini numero 500.