Työllistämisuutisia

Puolitoista vuotta sitten paikallislehtemme julkaisi jutun työvoimakoulutuksesta. Joku koulutusfirma oli keksinyt uuden ja mullistavan konseptin, jonka mukaan aikaa ei tuhlata turhaan oppitunneilla istumiseen. Koulutettavat lähetettiin parin viikon teoriajakson jälkeen usean kuukauden kestävään työharjoitteluun yrityksiin. Ajatuksena oli tietenkin, että harjoittelija saa kykynsä näyttämällä jalan työelämän ovenrakoon ja sitä kauttaa tulee palkatuksi vakituiseen työhön. Kyllä te tämän vanhan virren tunnette.

Lehti lupasi seurata kurssilaisia jatkossakin ja kirjoittaa heidän sijoittumisestaan työelämään. Sitä uutista odottelen vieläkin ja saan odotella lopun ikääni.

Työ- ja elinkeinoministeriö nimittäin julkaisi vuoden 2009 tilastot työllistämistoimien vaikutuksesta työllistymiseen. Kaikista toimiin osallistuneista työllistyi avoimilla työmarkkinoilla 23 %.  Parhaiten pärjäsivät ammatilliseen työvoimakoulutukseen ja tukityöllistämiseen osallistuneet, joista työpaikan sai 31 %.  Valmentavaan työvoimakoulutukseen ja työharjoitteluun osallistuneiden kohdalla tilanne oli surkein: heistä vain 12 % sai työpaikan.

Tämän nyt ei pitäisi ihmetyttää edes ministeriön virkamiehiä. Ammatillinen työvoimakoulutus tarkoittaa sitä, että työtön koulutetaan uuteen ammattiin tai hänen entisen ammattinsa tiedot päivitetään. Tällaisella henkilöllä on tietenkin parhaat mahdollisuudet työllistyä.

Tukityöllistämisessä työnantajalle maksetaan siitä, että hän palkkaa työttömän töihin. Tästä hyötyvät sekä työnantaja että työntekijä. Työnantajan palkkakustannukset pienenevät ja työttömälle on ihan samantekevää, kenen pussista hänen palkkansa maksetaan.

Valmentava työelämäkoulutus hyödyttää ainoastaan koulutusta järjestäviä firmoja. Ne kyhäävät kokoon työnhaku- ja valmennuskursseja, joiden sisältö saattaa olla ihan mitä tahansa. Moni kursseille osallistunut on kertonut katkerasti askartelu- ja keskustelukerhoista, joissa aikuinen ihminen tuntee itsensä pahasti narratuksi. Nämä kurssit ovat vain tilastojen kosmetiikkaa.

Työharjoittelu ja työelämävalmennus ovat palkatonta työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväpalkalla. Yksikään järjissään oleva työnantaja ei palkkaa harjoittelijaa vakituiseksi edes palkkatuella niin kauan, kun ilmaisen työntekijän tilalle on tulossa heti perään toinen ilmainen.

Jos ministeriössä osattaisiin tulkita omia tutkimuksia, niin tyhjänpäiväinen koulutus loppuisi kokonaan. Ei kukaan aikuinen ihminen tarvitse kurssia, jolla neuvotaan kampaamaan tukka ennen työhaastattelua. Samoin lopetettaisiin ilmainen harjoittelu ja työelämävalmennus. Turhasta koulutuksesta säästyvillä rahoilla lisättäisiin palkkatuettua työtä.

Jostain syystä epäilen kuitenkin, ettei näin tehdä.