Kuka kuntaa johtaa?

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kunnanjohtaja pääsee selittämään tekemisiään tarkastuslautakunnalle. Hän on nimittäin myynyt vastoin hallintosäännön määräyksiä sähköliittymän varikkotontin uudelle omistajalle. Asia saattaa vaikuttaa pikkujutulta, mutta se liittyy saumattomasti isompaan sotkuun ja erityisesti kunnan johdon toimintaan suhteessa yksityisiin yrittäjiin.

Vuosi sitten kunta myi valtuuston päätöksellä oman varikkoalueensa turva-aitoja valmistavalle ja pystyttävälle yritykselle. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen viime keväänä lain ja EU-säännösten vastaisena. Kunta tyytyi päätökseen ja valmisteli vauhdikkaasti saman alueen myynnin samalle yrittäjälle uudelleen. Päätös tehtiin valtuustossa 14. kesäkuuta.

Nyt on käynyt ilmi, että kunnanjohtaja ennakoi tulevaa päätöstä liian aikaisin. Hän myi kunnan omistaman sähköliittymän tälle yrittäjälle jo kolme viikkoa ennen valtuuston päätöstä eli 24. toukokuuta ilman tarvittavaa valtuutusta.

Hallintosäännön 20 §:n mukaan käyttöomaisuuden myynnistä päättää valtuuston hyväksymien periaatteiden mukaisesti kunnanhallitus. Irtaimen omaisuuden, sijoitusomaisuuden ja arvopapereiden myynnissä kunnanhallitus voi siirtää toimivaltaansa edelleen muille toimielimille ja viranhaltijoille. Päätösvallan siirto vaatii kuitenkin kunnanhallituksen nimenomaisen päätöksen, eikä sellaista tässä tapauksessa ole tehty. Kunnanjohtaja on siis ylittänyt toimivaltansa.

Epäilemättä tätä päätöstä voi perustella käytännön syillä. Tietenkin alueen uuden omistajan on saatava omistukseensa myös alueen sähköliittymä. Mikään ei kuitenkaan anna pienintäkään oikeutta rikkoa selvää hallintosäännön määräystä näin näkyvästi. Menettely kertoo tyypillisestä päätöksenteon ongelmasta tässä kunnassa. Tehdään kuten halutaan, sanoivatpa lait ja säännöt mitä tahansa.

Omavaltaisuus tulee kostautumaan myös asian myöhemmissä käsittelyvaiheissa. Valtuuston myyntipäätöksestä on taas kerran valitettu liian alhaisen myyntihinnan perusteella. Valituksessa on kerrottu myös se tosiasia, että valtuusto ei kauppaa tehdessään ollut tietoinen sähköliittymän kolme viikkoa aiemmin tapahtuneesta luvattomasta myynnistä. Valtuusto luuli tekevänsä päätöksen puhtaalta pöydältä, vaikka tosiasiassa kunnanjohtaja oli toiminut ikään kuin päätös olisi jo tehty.

Kunnan viimeaikaisen toiminnan pitäisi herättää luottamushenkilöt kysymään, kuka tätä kuntaa oikein johtaa. Ylin päätösvalta pitäisi olla valtuustolla, jonka alaisena toimivat kunnanhallitus ja lautakunnat. Kunnanjohtaja on virkamies, joka lakia ja kunnan omia sääntöjä noudattaen hoitaa käytännön hallintotoimintaa.

Jo kauan on kuitenkin näyttänyt siltä, että kulissien takana johto on kokonaan pienen luottamushenkilöporukan käsissä. He ovat itse yrittäjiä tai ainakin yrittäjiin läheisesti sidoksissa; jos eivät muuten, niin hyvinä ystävinä. Tämä kuppikuntaisuus poikii merkillisíä päätöksiä, jotka näyttävät saunailloissa sovituilta ja joiden toteuttajana toimii kunnanjohtaja.

Jos asioita ei ole sovittu saunassa, niin sitten ne hoidetaan muuten vain tutunkauppana. Siitä kertoo luottamushenkilöltä kuulemani tapa, jolla aitayrittäjä oli tällä kertaa tehnyt hintatarjouksen alueesta. Kunnanjohtajan pöydälle oli vain kuulemma ilmestynyt paperilapulle kirjoitettu summa.