Laiskanläksyä

Turun kaupungillla näyttää olevan vaikeuksia päästä eroon entisestä apulaiskaupunginjohtajastaan. Hänet on irtisanottu epäasiallisen ja moitittavan käytöksen takia, mutta hän työllistää sekä kaupunginhallitusta että hallinto-oikeutta lukuisilla irtisanomiseensa liittyvillä valituksilla. Motiivina on tietenkin raha, koska paluuta virkaan hänellä tuskin on.

Juuri tällaisten tilanteiden varalta on jo kymmenkunta vuotta laadittu johtajasopimuksia. Ne alkoivat yleistyä silloin, kun kunnanjohtajan irtisanomista yksinkertaistettiin lakimuutoksella. Aiemmin asia oli selvempi; kunnanjohtajat olivat virkamiehiä, joiden asema oli melkoisen turvattu. Määräaikaisuudet ja irtisanomisen yksinkertaistaminen saivat aikaan koko sopimusruljanssin.

Sopimuksilla määritellään viranhoidon ehdot ja palkkaus samaan tapaan kuin työsopimuksessa. Samoin sovitaan korvauksista siinä tapauksessa, että irtisanomisen sijaan johtaja eroaa vapaaehtoisesti. Sopimuksissa ei ole mitään yhtenäistä kaavaa, vaan ne räätälöidään vapaasti sopien.

Asia on periaatteessa ihan hyvä yksittäisen viranhaltijan kannalta. Sopimusten käytännön toteuttaminen näyttää kuitenkin aiheuttavan ongelmia vähän siellä sun täällä. Viime vuoden toukokuussa Joensuun kaupunki valitsi uuden kaupunginjohtajan ja hänen kanssaan laadittiin johtajasopimus.

Johtajan vaalista ja johtajasopimuksesta kuitenkin valitettiin. Kuopion hallinto-oikeus totesi yksiselitteisesti, että kaupunginhallitus ei ole oikea toimielin solmimaan sopimusta, vaan asia on päätettävä valtuustossa. Valtuusto oli oikeuttanut kaupunginhallituksen laatimaan sopimuksen, mutta siihen sillä ei ollut oikeutta. Asia kuuluu koko valtuuston päätettäväksi.

Juuan kuntaan valittiin puolitoista vuotta sitten uusi kunnanjohtaja. Hänen kanssaan kunnanhallitus teki johtajasopimuksen. Ei sekään kivuttomasti sujunut, koska entisen kunnajohtajan oikaisuvaatimuksen takia  kunnahallitus joutui suosiolla korjaamaan sopimuksen pahimmat amatöörimäisyydet. Sopimus hyväksyttiin uudelleen kunnahallituksessa, mutta Joensuun tapaukseen perusteella sopimus on näköjään mitätön. Sen on allekirjoittanut kunnan puolesta väärä toimielin.

Kunnanjohtaja istuu siis tyhjän päällä. Jos kunnanvaltuusto jostain syystä päättäisi sanoa hänet irti, ei hän voisi vedota sopimukseen muuten kuin moraalisessa mielessä.

Joku voi nyt sanoa, että kunnanhallituksen sopimuspäätös on saanut lainvoiman, koska siitä ei ole ajoissa valitettu. Se on ihan totta, hallituksen päätöksestä ei enää voi valittaa. Se ei kuitenkaan muuta jo alkujaan pätemätöntä sopimusta päteväksi. Nyt on kysymys sopimusoikeudesta, ei kunnallisoikeudesta. Sopimusoikeuden mukaan väärän sopimusosapuolen tekemä sopimus on mitätön. Tätä sanotaan nulliteetiksi.

Ei kukaan ole kunnanjohtajaa irtisanomassa, mutta laiskanläksy olisi hyvä tehdä aikanaan. Samalla koko valtuustolle avautuu erinomainen tilaisuus arvioida kunnanjohtajan tähänastista toimintaa.