Vesitetyt lait

Nytpä selvisi, miksi minultakin kysellään yllättävän paljon sosiaali- ja terveyspuolen perusasioita, vaikka niistä lakien mukaan saisi helposti tietoa kunnan potilas- tai sosiaaliasiamieheltä. Käytännössä koko Pohjois-Karjalassa ei sellaisia viranhaltijoita oikeastaan edes ole.

Kaikkien Pohjois-Karjalan 14 kunnan sekä lisäksi savolaisen Heinäveden kunnan kaikki potilas- ja sosiaaliasiamiehen tehtävät hoitaa kuntien välisillä sopimuksilla Joensuussa yksi ainoa pätevä henkilö. Apunaan hänellä on tehtävään epäpätevä ylihoitaja, jonka vastuulle kuuluvat käytännössä kaikki potilasasiamiehen tehtävät. Ei siis mikään ihme, että potilas- tai sosiaaliasiamiestä ei puhelimella tavoita eivätkä he oikeastaan edes ilmoittele olemassaolostaan. Tuollaisen työmäärän edessä minäkin pysyttelisin hiljaa ja mahdollisimman huomaamattomana.

Potilasasiamiehestä säädetään vuonna 1992 annetussa laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Sosiaaliasiamiehen tehtävät ja asema määritellään vuonna 2000 säädetyssä laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Molempiin lakeihin on kirjattu sellainen heikkous, jota ainakin Pohjois-Karjalan kunnat käyttävät surutta hyväkseen.

Lakien mukaan kunnan tai terveydenhoidon yksikön on nimettävä asiamies neuvomaan, tiedottamaan ja avustamaan asiakkaita. Kahdella tai useammalla kunnalla tai terveydenhuollon yksiköllä voi kuitenkin olla yhteinen asiamies. Tätä lainkohtaa on käytetty hyväksi niin antaumuksella, että koko lain tarkoitus on vesitetty. Lainsäätäjä on tuskin ihan tosissaan tarkoittanut, että yksi ainoa viranhaltija voisi hoitaa näin valtavan alueen 15 kunnan tehtävät. Sen lait kuitenkin mahdollistavat.

Menettely kertoo sekä säästämisestä että välinpitämättömyydestä. Toinen laki on ollut voimassa 19 vuotta ja toinen 11, mutta niitä ei koskaan ole otettu vakavissaan. On tehty vain se kaikkein välttämättömin lain kirjaimen täyttämiseksi. Nykyisin ei piitata enää edes lain kirjaimesta.

Toukokuun alkuun asti näissä tehtävissä toimi kaksi pätevää henkilöä. Toisen irtisanouduttua virka jätettiin säästösyistä täyttämättä ja tehtävään määrättiin siihen epäpätevä ylihoitaja. Tämä pätevä viranhaltija teki työjärjestelyistä oikaisuvaatimuksen, jonka mukaan päätös rikkoo kuntien välistä sopimusta, sosiaalihuollon asiakaslakia sekä lakia sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusehdoista. Joensuun sosiaali- ja terveyslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen todeten, että siinä ei ole esitetty mitään sellaista, joka ei olisi ollut lautakunnan tiedossa päätöstä tehtäessä.

Tämä on harvinaisen selvää tekstiä. Lautakunta siis myönsi tietoisesti rikkoneensa lakeja ja kuntien välisiä sopimuksia ja aikoo jatkaa samalla linjalla. Eipä olisi ihme, jos tämä ainoa pätevä irtisanoutuisi epäkiitollisesta tehtävästään. Töitä on varmasti enemmän kuin kohtuudella voi vaatia, mutta kaupunki ei piittaa edes laillisuudesta ja sopimuksista. Se kertoo tehtävän arvostuksesta kaiken.

Potilaan ja sosiaalitoimen asiakkaan etujen ajaminen on Joensuun mielestä joutavanpäiväistä puuhastelua.