Ei mahda mitään

Suurten valtionyhtiöiden toimitusjohtajat saivat roimia palkankorotuksia vuonna 2010. HS:n selvityksen mukaan valtion pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien yhteenlasketut palkat ja bonukset nousivat viime vuonna nelinkertaista vauhtia verrattuna kaikkien isojen pörssiyhtiöiden johtajiin. Tavallisiin työntekijöihin verrattuna palkat nousivat vielä rajummin.

Vielä kesäkuussa valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala sanoi selvittävänsä, miten palkkakuilua johdon ja tavallisten työntekijöiden välillä voisi kaventaa. Nyt Hautala peruu puheitaan. “Täällä omistajaohjausyksikössä tuloerojen kasvulle on vaikea tehdä mitään.”

Tämän asian täytyy tosiaan olla kiveen hakattu, koska sille ei edes ministeri mahda mitään. Johtajien palkat nousevat, vaikka vuonna 2009 annettiin palkitsemisohje. Sen antaminen oli suora seuraus Fortumin optio- ja osakepalkkioista nousseesta metelistä, mutta edes selvä ohje ei mahda asialle mitään.

Tai oikeastaan selvä ohje muuttaisi asioita, mutta ohje on kaikkea muuta kuin selvä. Siihen on nimittäin kirjattu mahdollisuus poiketa tästä ohjeesta “erityisestä syystä”. Käytännössä erityinen syy voi olla ihan mikä tahansa. Riittää, että johtaja haluaa lisää palkkaa ja yritys on valmis sitä maksamaan.

Hautala kertoo, että valtionyhtiöiden johtajien palkkoja ei voi verrata tavalliseen palkansaajaan. Verrokkiryhmä on yksityisten yhtiöiden johtohenkilöt. Siitä huolimatta valtionyhtiöiden johtajien palkat ovat nousseet nelinkertaisesti juuri verrokkiryhmään nähden.

Johtajaparat lienevät olleet tosi syvässä palkkakuopassa, josta on lähdetty kiipeämään pois vauhdilla. Se on onnistunut poikkeuksellisen hyvin, koska nyt suurimpien valtionyhtiöiden johtajat ansaitsevat enemmän kuin monien isojen pörssiyhtiöiden kollegat. Heidän täytyy siis olla yritysmaailman terävintä huippua.

Tätä sopii kuitenkin epäillä. Patria on sotkeentunut lahjusjuttuihin ympäri maailman ja Destian toimitusjohtaja joutui leivättömän pöydän ääreen. Outokumpu maksoi muutenkin kohta eläköityvälle johtajalleen 1,9 miljoonan erokorvauksen.

Kuka muistaa vielä aikaa, jolloin valtionyhtiöiden johtajat olivat valtion virkamiehiä? He saivat suhteessa pientä palkkaa, mutta olivat silti työlleen omistautuneita ja arvostettuja. Nykyisin liikemaailman pyrkyrit asettavat vertailukohdakseen suuren maailman johtajat ja vaativat mahdottomia. Kummallisinta on, että se mahdoton heille myös annetaan.

Ei tätä asiaa neuvottelemalla ja sopimalla saada muutettua. Vuoden 2009 ohje pitää vain repiä ja  rakentaa koko asetelma uudelleen järjellisistä lähtökohdista. Minä olen niin tyhmä, että en suostu uskomaan kenenkään työpanoksen olevan 1 742 920 euron arvoinen vuodessa. Fortumin toimitusjohtaja kuitenkin on näin arvokas.

Ja kun mietitään, miten itsestään selvä asia sähkön hinnan nouseminen on, ei edes työpanos vaikuta vaativan erityisen suurta bisnesvainua.