Työ on ilomme

Silmiini sattui Talouselämä-lehden artikkeli marraskuulta 2010. Siinä kerrottiin, kuinka Britannia aikoo velvoittaa työttömät tekemään neljä viikkoa vuodessa ilmaistyötä. Kieltäytyjää uhkaa etuuksien menetys kolmen kuukauden ajaksi.

En tiedä, miten tämän toteuttaminen on Britanniassa onnistunut, mutta ainakin britit ovat kaukana jäljessä meistä. Meillähän tämä ilmaistyö on ollut lakisääteistä jo kymmenkunta vuotta. Tätä eivät ole tajunneet ne, jotka jatkuvasti ovat vaatimassa työntekoa etuuksien vastineeksi.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta säädettiin vuonna 2001. Lain nimi hämää, koska kuntoutettaviksi kelpaavat vain moitteettoman työkuntoiset työttömät. Vajaakuntoiset ohjataan sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Kuntouttava työtoiminta kestää kerrallaan 3 – 24 kuukautta ja palkaksi siitä saa työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä.

Siis ihminen voidaan pakottaa tekemään ilmaistyötä jopa kahden vuoden ajan etuuksien menettämisen uhalla. Kieltäytymisestä seuraa käytännössä ikuinen karenssi. Tuen uudelleen saamisen ehtona nimittäin on viiden kuukauden mittainen työ tai osallistuminen johonkin muuhun työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen.

Laki julkisesta työvoimapalvelusta vuodelta 2002 pitää sisällään määräykset työkokeilusta, työelämävalmennuksesta ja työharjoittelusta. Lain 8 luvun 5 §:n mukaan työkokeilu kestää enintään kuusi kuukautta ja työelämävalmennus ja työharjoittelu enintään 12 kuukautta kerrallaan. On tietenkin sijoittavasta työnantajasti kiinni, mitä tehtäviä toimintaan sisältyy, mutta käytännössä kyse on aina ihan tavallisesta työstä. Palkkaa siitä ei tietenkään makseta, vaan se samainen työmarkkinatuki ja ruokaraha. Kieltäytymisen seuraus on sama ikuinen karenssi.

Työelämävalmennus siis kestää enintään 12 kuukautta kerrallaan. Laki on kuitenkin laadittu niin ovelasti, että oltuaan tämän valmennuksen jälkeen työttömänä 12 kuukautta työtön voidaan määrätä uudelleen samaan työelämävalmennukseen. Harjoittelussa työttömyysaika on vielä lyhempi, sillä vuoden harjoittelun jälkeen kolme kuukautta työttömänä ollut voidaan määrätä uudelleen harjoitteluun.

Näin homma pyörii vuodesta toiseen. Työttömät tekevät ilmaistyötä milloin milläkin nimikkeellä, eikä palkkatyöstä ole koskaan mitään toiveita. Kukapa hullu palkkaa maksaisi, kun ilmaista työvoimaa on saatavilla.

Näihin juttuihin saan yleensä ainakin pari kommenttia, joissa tätä orjatyötä puolustetaan. Vakioselitys on, että on toki parempi tehdä leipänsä eteen työtä kuin maata kotona sohvalla. Näille turvallisuuteen tuudittautuneille yhteiskunnan tukipylväille ehdotan seuraavaa ajattelua:

Tehdään sinusta itsestäsi työtön ja määrätään sinut työvoimapoliittisena toimenpiteenä tekemään nykyistä työtäsi työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväpalkalla. Tai tehdään kuten fb-kaverini Auvo Rouvinen ehdotti ja arvotaan joka vuosi 10 % työssäolevista työttömiksi. Sitten heidät määrätään takaisin entiseen työhönsä tällä mahtavalla korvauksella. Näin kansantalous kasvaa ja säästyy mittava summa osinkoihin.

Eihän näin voi tehdä, niinkö sanotte? Miksi ei voi? Mikä sopii yksille, niin sen pitää ilman muuta sopia myös toisille.