Budjettiteatteria ja numeroita
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ilmestyi eilen kameroiden eteen jämäkkänä ja tiukkana kertomaan, mitä kaikkea hänen budjettiesityksensä pitää sisällään. Hän onnistui lyhyessä ajassa korostamaan omaa panostaan niin paljon, että uskottavuus katosi. Yleensä kun on niin, että mitä enemmän joku korostaa omaa osuuttaan lopputulokseen, niin sitä vähemmän hän on sen eteen tehnyt.
Ei Urpilaisellla kerta kaikkiaan ole ollut aikaa laatia tätä budjettia, vaikka hän sitä kovasti omanaan mainostaakin. Hallitus saatiin kasaan vasta kesäkuussa ja heti perään ministerit häipyivät lomalle. Kesken pahimman eurokriisin valtiovarainministeri oli tavoittamattomissa ulkomailla. Ilmeisesti joku hänen avustajansa julkaisi blogikirjoituksen, jossa kehotetiin ottamaan tilanne rauhallisesti.
Tällaistahan tämä poliittinen teatteri on, joten eipä siitä sen enempää. Joka tapauksessa Urpilainen oikeasti on vastuussa kaikesta siitä, mitä hän omissa nimissään esittää, olipa työn tehnyt kuka tahansa.
Nyt sitten niitetään sitä satoa, jota on kylvetty jo vuoden ajan. Kiviniemen toimitusministeriö ei vuoteen reagoinut millään tavalla mihinkään, vain katsoi päältä mitä maassa ja maailmalla tapahtuu.
Ensi vuonna valtion menoja leikataan 1,16 miljardia. Tästä kärsivät eniten kunnat ja siis kaikki kansalaiset, koska valtionosuuksia tullaan leikkaamaan rajusti. Se tietää kunnallisverojen ja maksujen korotuksia. Kuntaministeri Henna Virkkunen jo pitää “karttaharjoituksia” uusista kuntaliitoksista.
Veronkorotuksia tulee 1,1 miljardin verran. Pääomaveroa nostetaan lupauksen mukaisesti kahden prosenttiyksikön verran, mutta muuten noudatetaan tuttua aakkosjärjestystä. Alkoholin, bensiinin ja tupakan verotus nousee taas tuntuvasti. Siinä sivussa nousevat suurimmat perintö- ja lahjaverot, mutta tämä on mitätön lisäys valtion tuloihin.
Suurena uutisena markkinoidaan odotetusti peruspäivärahan ja työmarkkinatuen nostoa sadalla eurolla kuukaudessa. Urpilainen korosti, että näin parannetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Tämä taas todistaa, että Urpilainen ei vieläkään tiedä, että kaikkein heikoimmassa asemassa ovat työmarkkinatuelta pudonneet ja pelkän toimeentulotuen varassa elävät. He saavat ensi vuonna 25 euroa kuukaudessa lisää.
Tosiasiassa kaikki nämä korotukset on jo etukäteen syöty. Lisäksi perusturvan nosto pienentää taas kerran kaikkia muita etuuksia, joten valtio antaa ja ottaa samanaikaisesti. Tässäkään ei ole mitään uutta.
Mielenkiintoinen on EK:n vastustava kanta perusturvan nostoon. Sen mukaan perusturva nousee nyt sellaiselle tasolle, että se kilpailee palkkojen kanssa. Jos 500 euron työmarkkinatuki on kilpailukykyinen palkkoihin nähden, niin se kertoo jo paljon EK:n näkemyksistä sopivasta palkasta.
Näiden asioiden kanssa on taas kerran vain elettävä.
Niin, ei opettajan koulutuksella mitään valtiotason budjetteja laadita. Urpilaisen vastuusta olen eri mieltä, ei sillä ole kuin poliittinen vastuu ja mitä se on. Ei mitään.
Vuosikymmeniin Suomella on epäuskottavin valtiovarainministeri. Anteeksi vain, tulee mieleen puheautomaatti, joka kyllä puhuu suomea, mutta ajatukset ja ennenkaikkea oma mukanaolo puuttuvat. Toistaa samoja fraaseja tilaisuudesta toiseen, ja vaikuttaa siltä, että ne on opeteltu ulkoa. Olisiko kotiläksyt jääneet huonolle luvulle. Muistatteko Ahti Pekkalan. Ei tarvinnut mies papereita eikä ulkolukua ja jos jotain kysyttiin, aina tuli luonteva, kiireetön ja sydämellä juteltu vastaus, jonka jokainen ymmärsi.
Nuoret nykypoliitikot taitavat elää vain itseään varten, kansa ja kansalaisten kohtaaminen on pakkopullaa, joka hoidetaan välttämättömänä pakkona. Sakun sanoin näyttelevät teatteria. Kun näytäntö on ohi, kuulijakunta voidaan unohtaa. Ilmankos politiikka on menttänyt paitsi mielenkiintonsa myös uskottavuutensa. Kun Soini alkoi puhua kansan kielellä, sen seuraukset me kaikki tiedämme. Olisipa näitä soineja jokaisessa puolueessa. Jokainen oman puolueensa tulkkeina.