Ne kaikkein köyhimmät

Pelkän asumis- ja toimeentulotuen varassa elävien kotitalouksien määrä on muutamassa vuodessa kaksinkertaistunut, kertoo Valtiontalouden tarkastusvirasto. Tämä pieni lehtiuutinen sai minut etsimäään tarkastusviraston nettisivuilta enemmän tietoa. Olisin nimittäin halunnut tietää, kuinka paljon näitä yhteiskunnan pahnanpohjimmaisia oikein on. En löytänyt sieltäkään muuta kuin maininnan määrän kaksinkertaistumisesta.

Ehkä heitä on nin paljon, että luvuista ei uskalleta puhua.

Tämän joukon jatkuva kasvu johtuu vuoden 2006 lakiuudistuksesta, kuten tarkastusvirastokin yksiselitteisesti toteaa. Silloin velvoitettiin pitkään työmarkkinatukea saaneet osallistumaan kunnan ja työvoimaviranomaisten tarjoamiin työllistämispalveluihin, kuten työvoimakoulutukseen tai työharjoitteluun. Jos pitkäaikaistyötön ei ota vastaan tarjottua palvelua, hän menettää työmarkkinatuen.

Nämä kauniit sanat ovat virallinen versio. Tosiasiassa lakimuutosta käytetään härskisti ihmisten simputtamiseen ja tilastojen siivoamiseen. Palvelutarjonta sisältää näennäiskursseja, mahdottomien matkojen taakse sijoittuvaa työharjoittelua ja monella eri nimellä teetettävää ilmaistyötä. Näistä kieltäytyjä menettää työmarkkinatuen ja joutuu turvautumaan kunnan myöntämään toimeentulotukeen.

Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen ero on rahamääräisesti oikeastaan olematon. Toimeentulotukilaissa on kuitenkin säädetty rangaistus tällaiselle kieltäytyjälle. Tukea alennetaan ensimmäisestä kieltäytymisestä 20 % ja toisesta sitä voidaan alentaa jopa 40 %.  Kukaan ei taatusti tiedä, kuinka paljon maassa on näitä alennetulla toimeentulotuella sinnitteleviä.

Miksi ihmiset sitten kieltäytyvät näistä palveluista? Vastauksia on yhtä monta kuin kieltäytyjiäkin, mutta yleensä ottaen vika on palvelutarjonnassa. Oikeaa palkkatyötä ei ole tarjolla ollenkaan. On vain lapsellisia kursseja, palkatonta työharjoittelua, palkatonta työelämävalmennusta ja palkatonta kuntouttavaa työtoimintaa. Työmarkkinatuen lisäksi saatava yhdeksän euron korvaus ei usein riitä edes matkoihin, saati sitten ruokaan.

Olen kuullut jopa sellaisen väitteen, että jotain työharjoittelupaikkaa tarjotaan usealle työttömälle samanaikaisesti. Kaikki muut kuin harjoittelijaksi valittu menettävät kieltäytymisen takia työmarkkinatukensa. Tämän väitteen todenperäisyyttä en mene vannomaan, mutta en minä tätäkään ihmettelisi.

Nyt kun uusi hallitus on julistanut perusturvaa nostamalla parantavansa kaikkein köyhimpien asemaa, odotan juuri näihin oikeasti kaikkein köyhimpiin kohdistuvia parannuksia. Joku ministeri voisi aloittaa vaikka kysymällä sieltä tarkastusvirastosta köyhien kotitalouksien määrää.