Yli- ja alimitoitusta

Neljäkymmentä kypärin ja kommandopipoin varustautunutta poliisia kävi häätämässä kolmekymmentä laittomasti majoittunutta kerjäläistä pois Kalasatamasta. Virka-apupyyntö tuli Helsingin kaupungilta. Sama hippaleikki jatkui vielä Senaatintorilla iltamyöhään.

Miettiipä asiaa miten päin tahansa, niin operaatio vaikuttaa ylimitoitetulta. Poliisi valittaa aina resurssipulaa, olipa kysymys rikosten selvittämisestä tai rattijuoppojen ratsaamisesta. Aina kuullaan sama valitus: Ei ole resursseja, määrärahat pienenevät. Nyt ei ollut resurssipulasta tietoa, eikä ole yleensä silloinkaan, kun on kysymys vaikkapa laillisesti järjestettyjen mielenosoitusten valvonnasta. Jämerät melakkapoliisit ilmestyvät paikalle kuin maasta polkaisten.

Yleensä ottaen olen poliisin toiminnan puolustaja. Nyt mieleeni alkaa kuitenkin hiipiä epäilys, että kyseessä oli johtamisen ja kenttätoiminnan harjoitus. Naisten ja lasten häätämiseen ei tarvita näin suurta koneistoa, mutta suurten väkijoukkojen hallintaan tarvitaan. Itse en usko suomalaisten köyhien rupeavan mellakoimaan Lontoon malliin, mutta poliisi harjoitellee kaiken varalle.

Tiedotusvälineet puolestaan sulkivat silmänsä koko tapahtumalta. Esimerkiksi Ylen uutisissa ei koko päivän ja illan aikana mainittu asiasta sanallakaan. Kyllä romanikerjäläisistä on muulloin puhuttu, mutta nyt asia ei kiinnostanut tippaakaan. Ehkä Ylen toimittajat ja kuvausryhmät eivät halunneet lähteä ulos sateeseen tai ehkä johto ei pitänyt uutisointia tarpeellisena. Kerjäläiset ylittävät uutiskynnyksen vain silloin, kun ovat häiriöksi.

Helsingin kaupungilla on ollut kovasti yritystä ratkaista ongelmaa, mutta tulokset eivät ole olleet kehuttavia. Viime syksynä virkamiestyöryhmä kävi Romaniassa kerjäläisten lähtöpaikassa tutkimassa tilannetta, mutta koko touhu meni ainakin uutisoinnin perusteella juopotteluksi. Sen selvittämiseen kului aikaa ja energiaa enemmän kuin ongelmankartoitukseen, jos nyt yleensä kartoitukseen asti päästiinkään.

Anna Kontula vertasi tänään kirjoituksessaan kerjäläisongelmaa osuvasti ikiliikkujaan. Yhtä hyvin sitä voisi verrata vaikkapa flipperiin, jossa pallo antureihin osuessaan kimpoilee arvaamattomasti, kunnes viimein luiskahtaa takaisin lähtöpisteeseen. Sitten peli alkaa alusta.

Kontulalla oli myös inhimillisen tuntuinen ehdotus ongelman ratkaisemiseksi. Ei kerjäläisillä ole varaa majoittua Rastilan leirintäalueelle, mutta jonnekin muuanne saattaisi olla. Parempi vaikka jokin tyhjä koulu kuin syksyinen vesisade. Kerjäläiset tulevat joka tapauksessa joka kevät, koska EU-maiden kansalaisina heillä on liikkumisvapaus.

En minä vähättele ongelmaa enkä väitä, etteikö toiminta olisi osin organisoitua ihmisten hyväksikäyttöä. Köyhyys teettää kaikenlaista. Helsingin kaupunki ei vain näytä ottaneen asiaa ihan tosissaan odotellessaan turhaan eduskunnan kieltävän kerjäämisen lailla. Kun kieltoa ei tullutkaan, otettiin järeät aseet käyttöön.