Turhaa työtä

Uusi hallitus aikoo toteuttaa suuren kuntauudistuksen vauhdilla ja väkisin. Vuoden 2015 alusta lähtien on maassa vain 141 kuntaa. Nykyisistä kunnista 233 aiotaan niputtaa työssäkäyntialueisiin perustuviksi 38 suurkunnaksi ja lisäksi jää 103 muuta kuntaa. Sanalla sanoen koko palapeli hajoitetaan ja kootaan uudelleen.

Tässä vaiheessa ei kukaan osaa vielä sanoa, mitä kuntakentällä tapahtuu. Vastustus on ihan varmaa, mutta puolustajia löytyy yhtä paljon. Itse osaan vain toivoa, ettei kuntaministeri Henna Virkuselle käy kuten vitsin blondille, joka yritti koota maissihiutaleista pakkauksen kuvan näköistä kukkoa.

Koko kuntasektoria on jo parin vaalikauden ajan pidetty jännityksessä ja teetetty sillä ihan turhaa työtä. Tällä tarkoitan tietenkin vuosikausia kestänyttä Paras-lainsäädännön mukaisen väestöpohjan tavoittelua sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiselle.  Kunnat ovat satsanneet valtavan määrän työtä, aikaa ja rahaa erilaisiin kokeiluihin ja erityisesti suunnitelmiin ja neuvotteluihin. Konsultit ovat tehneet kauniin tilin rakennellessaan kuntapäättäjille erilaisia visioita.

Paras-puitelain mukaisesti kuntien piti kuluneella viikolla ilmoittaa valtioneuvostolle, miten ne aikovat täyttää lain edellyttämän 20 000 asukkaan väestöpohjan velvoitteen. Vastanneista 308 kunnasta 238 täyttää tämän väestöpohjan, mutta 70:llä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Nyt selvisi, että nämä 70 laiskinta kuntaa olivat kaikkein viisaimpia. Ministeri nimittäin ilmoitti, että koko Paras-lainsäädännön saa heittää roskiin.

Tällainen valtiovallan tempoilu suututtaa varmasti kaikkia niitä kuntia, jotka ottivat aiemmat määräykset tosissaan. Näiden kuntien pitäisi oikeastaan laskea yhteen kaikki Paras-lainsäädännöstä aiheutuneet kustannukset ja lähettää hallitukselle lasku. Turhan työn tekeminen on äärimmäisen raivostuttavaa.

Tuli minulle uudesta kuntajaosta mieleeni yksi asia. Hallitus tulee vuorenvarmasti väittämään, että suuremmissa kunnissa byrokratia vähenee, kun ei tarvita niin paljon erilaisia johtajia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nykyisin jokaisessa kunnassa on kunnanjohtajan lisäksi liuta eri hallinnonalojen johtajia. Eivät nämä ihmiset mihinkään katoa eikä heitä tulla edes irtisanomaan. Heistä tulee uusien suurkuntien alue-, toimiala- ja kehittämisjohtajia entisin eduin.

Aionoastaan luottamushenkilöiden määrä vähenee. Samalla katoaa paikallistuntemus ja alueellinen edustuksellisuus. Toisaalta, samalla päästään toivottavasti eroon myös valtuustojen pikkukeisareista, jotka pyörittelevät kuntaa miten haluavat. Heidät korvataan isommilla keisareilla.