Päättäjänä omassa asiassaan

Entinen kansanedustaja ja kaksinkertainen ministeri Suvi Lindén ei tunnu millään ymmärtävän esteellisyyden käsitettä. Ollessaan ensimmäistä kertaa ministerinä hän myönsi valtion avustusta golfkentälle, jossa itse oli osakkaana. Nyt hän on ollut koulutuskuntayhtymän hallituksen puheenjohtajana hyväksymässä oman palkkionsa muuttamista laskutusperusteiseksi.

Lipsahduksestaan ministerinä hän joutui eroamaan ja nyt hänen outo palkkionsa menee uuteen käsittelyyn, joten siinä mielessä huolimattomuus tuottaa hyötyä. Jokainen saa tietenkin tehdä virheitä, mutta saman virheen toistaminen kertoo oppimiskyvyttömyydestä.

Tällä kertaa minä poikkeuksellisesti ymmärrän, miten virhe pääsi syntymään. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita menettelyn hyväksymistä.

Asia meni tietääkseni näin: Lindén sopi koulutuskuntayhtymän johtajan kanssa, että hänen kuntayhtymän puheenjohtajana saamansa vuosi- ja kokouspalkkiot muutetaan laskutusperusteiseksi. Näin hänen saamansa kansanedustajan sopeuttamiseläke ei alene, kuten muuten tapahtuisi. Johtaja teki asiasta kirjallisen päätöksen.

Virkamiesten tekemät päätökset menevät luottamushenkilöelimen vahvistettaviksi. Näin tapahtuu jokaisessa kunnassa, kaupungissa ja kuntayhtymässä jatkuvasti, joka kokouksessa. Yksittäisiä päätöksiä ei kuitenkaan esitellä erikseen, vaan kaikki tuodaan nipussa vahvistettavaksi. On ihan luottamushenkilöiden omasta aktiivisuudesta kiinni, tutkivatko he päätösten sisältöä. Yleensä sitä ei koeta tarpeelliseksi, koska päätökset ovat rutiiniluonteisia.

Kaikki virkamiespäätökset hyväksytään yhdellä nuijankopautuksella ja useimmiten ilman mitään keskustelua. Näin syntyy helposti tilanne, jossa luottamushenkilö tulee vahingossa olleeksi päättäjänä omassa asiassaan. Lindénin palkkiojärjestely oli juuri tällaisten kerralla vahvistettavien päätösten joukossa. Kun koko palkkion omituisus tuli julkisuuteen, selvisi myös esteellisyyden aiheuttama päätöksen lainvastaisuus.

Ihan sama virhe tapahtui Matti Vanhaselle hänen ollessaan valtioneuvoston puheenjohtajana päättämässä Nuorisosäätiön avustuksista. Kaikki avustusasiat esiteltiin pitkänä luettelona ja siinä joukossa oli myös vaalitukea Vanhaselle myöntäneen Nuorisosäätiön avustus. Sekunnin murto-osan torkahdus aiheutti melkoisen metelin.

Tällaiset rutiiniluonteiset massapäätökset vaativat sekä päättäjiltä että kokouksessa läsnäolevilta virkamiehiltä erityistä tarkkaavaisuutta, mutta juuri niissä se tarkkaavaisuus herpaantuu. Lindénin olisi pitänyt tietää, että hänen oma palkkioasiansa on vahvistettavien päätösten joukossa. Koska hän ei ottanut siitä selvää, olisi jonkun virkamiehen pitänyt mainita hänelle asiasta. Sen jälkeen Lindénin olisi pitänyt luovuttaa puheenjohtajan nuija varapuheenjohtajalle ja poistua kokouksesta oman asiansa käsittelyn ajaksi.

Näin helppoa olisi hoitaa asiat laillisesti. Onneksi tässä tapauksessa päätös tuli vahingossa tehtyä lainvastaisesti, joten kuntayhtymän hallitus pääsee käsittelemään koko palkkioasian uudelleen. Toivottavasti puheenjohtaja silloin ymmärtää olla osallistumatta päätöksentekoon.