Vihapuhe ja tuomarinohje

Seuratessani television Vihailtaa toisella korvalla havahduin siihen, kun joku sanoi, ettei Suomen lainsäädäntö tunne termiä vihapuhe. Näin ollen vihapuhetta ei ole olemassakaan. Jotenkin näin se ajatus meni ja tähän väitteeseen törmää yllättävän usein.

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että lakiin on tai pitäisi olla kirjattuna kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä.  Näin tuomarit eivät pääsisi tulkitsemaan lakia omien salattujen tarkoitusperiensä ja mielinouteidensa mukaisesti.

Ainoa ongelma tässä ajattelussa on, että se on mahdotonta. Kukaan ei koskaan pysty laatimaan sellaista lakia, johon olisi ennakolta kirjattu kaikki mahdolliset tilanteet ja ratkaisu niihin. Saksassa tätä yritettiin 1800-luvulla, mutta ajatuksesta jouduttiin luopumaan. Laista tuli järjettömän pitkä ja yksityiskohtainen. Siihen jouduttiin muistaakseni kirjaamaan jopa sellainen pykää, että mikä koskee lankkuaitaa, koskee myös pistoaitaa. Tarkoituksena oli näet estää ihan kaikki laintulkinta.

Eihän tällaisesta lainsäädännöstä mitään tule. Kasuistisen lainsäädännön suurin ongelma on ihmisten kekseliäisyys ja elämän arvaamattomuus. Laki koskee vain täsmälleen sitä, mitä siihen on kirjoitettu ja kaikki tulkinta on kiellettyä. Niinpä se, mikä koskee lankku- ja pistoaitaa, ei koske pensas- tai piikkilanka-aitaa, ellei näin ole nimenomaan sanottu.

Yittäkääpä itse kirjoittaa mitä tahansa tekstiä sellaiseksi, että sitä ei voi eikä saa tulkita. Sehän ei onnistu edes Jussi Halla-aholta, joka sentään on kielitieteen tohtori.

Tulkintaa siis tarvitaan ja siihen on olemassa yhä vieläkin yleispätevä Olaus Petrin tuomarinohje jo 1530 -luvulta. Suosittelen kaikkia vähänkän kiinnostuneita sen lukemaan. Sen 11 § kertoo erään keskeisimmän tulkintaohjeen, jota kannattaa käyttää tässä vihapuheasiassa. Siellä sanotaan näin:

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.

Tällä ohjeella päädytään seuraavaan ajatteluun: Lakikirja ei tosiaan tunne vihapuhetta rikosnimikkeenä, joten epämääräisestä vihapuheesta ei voi rangaista. Sen sijaan laki tuntee termit kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Näistä voidaan tuomita, joten ne nyt ainakin ovat sitä kiellettyä vihapuhetta. Sen lisäksi laki antaa viestin, että lain hengen mukaan myöskään muunlainen vihapuhe ei ole suotavaa, vaikka siitä ei rangaistakaan.

Oikeastaan Uuden Suomen bloggaaja Erkki Perälä kiteytti eilen koko asian paljon paremmin. Hänen mukaansa sananvapaus juridisena määritelmänä tarkoittaa sitä, että julkinen valta ei pidätä tai vangitse ketään mielipiteiden takia, ellei lakia suoranaisesti rikota. Sen sijaan sananvapaus ei suojele ääliömäisiä mielipiteitä julkiselta kritiikiltä.