Miksi me sinua seuraisimme?

Ahmed Ahne halusi tunnetusti kalifiksi kalifin paikalle. Hulluttelupäivänä, jolloin orjat ja isännät, sotamiehet ja kenraalit sekä kamelit ja kamelikuskit vaihtoivat paikkaa, hän keksi mielestään mahtavan keinon. Hän päätti nostattaa kansan kalifia vastaan.

Torilla hän piti kiihkeää palopuhetta ja kansa alkoi lämmetä. Kun hän sitten käski joukkoja seuraamaan itseään, kuului väkijoukosta viaton kysymys: Miksi me sinua seuraisimme?

Syksyllä 1979 Tampereen yliopiston poliittinen opiskelijaliike veteli viimeisiään. Eräänä iltana suositussa ravintolassa levisi hämmentävä tieto, jonka mukaan jossain päin Tamperetta vallataan taloa. Samassa pöydässä istuneelle SOL:n aktivistille tuli kiire. Hän hyppäsi jatkuvasti puhelimessa hankkimassa lisätietoja ja antoi kaikkien ymmärtää, että hän ja muut toverit johtavat toimintaa.

Kun kaikille selvisi, ettei valtauksella ollut mitään tekemistä poliittisen opiskelijaliikkeen kanssa, tuli tämän akivistin silmiin hämmentyneen eksynyt ilme. Hän ei enää ollutkaan johtaja, vaan nuoriso oli esittänyt viattoman kysymyksen: Miksi me sinua seuraisimme? Toisaalla toinen entinen poliittinen johtohahmo nousi peräti pöydälle valittamaan, että me vallankumouksen älykäs etujoukko istumme täällä, kun muualla tapahtuu. Luultavasti juuri tästä tapauksesta kertoo Eppu Normaalin laulu Vanha kellarissa valittaa.

Nämä molemmat jutut tulivat mieleeni katsellessani eilen uutisista Wall Streetin mielenosoituksia. Siellä joku poliitikko oli nähnyt tilaisuutensa ja taisi pyytää kansaa seuraamaan itseään. Mielenosoittaja sanoi poliitikon olevan väärässä paikassa. Hän on osa ongelmaa, ei sen ratkaisua. Taas esitettiin tuo inhottavan rehellinen kysymys: Miksi me sinua seuraisimme?

Ahmed Ahneelle kävi huonosti. Hän luopui omaisuudestaan, pukeutui rääsyihin ja vaihtoi paikkaa halvimman orjan kanssa ollakseen hulluttelupäivänä kurjin ja siis päivän teeman mukaan korkeimmassa asemassa. Siinä tohinassa vuorokausi vaihtui ja Ahmed jäi orjaksi. Nämä silloiset SOL:n pikkujohtajat ovat kadonneet historiaan eikä heistä ole sen jälkeen kuulunut. Wall Streetillä tilaisuutensa nähnyt poliitikko nolattiin koko maailman edessä.

Kerron näitä mietteitäni ihan sen takia, että nykyisin on paljon tarjokkaita johtamaan minua ja kaikkia muita. Jokainen puolue ja jokainen poliitikko tuntuu olevan ehdottomasti juuri kansan asialla. Erityisesti ns. populistiset ryhmittymät haluavat puhua koko kansan suulla. Siksi poliitikon ja sellaiseksi aikovan pitää valmistautua vastaamaan tuohon viattomaan kysymykseen. Ainakin minä esitän sen jokaiselle, joka ilmoittaa rupeavansa minun johtajakseni.