Luovaa tulkintaa

Eduskunta tuntuu olevan kamalan hämmästynyt siitä, että sen hyväksymällä lailla Euroopan rahoitusvakausvälineen uudistamisesta Suomen takausvastuut saattavat jopa kaksinkertaistua. Lain 2 §:ssä nimittäin sanotaan suoraan, että ”Takauksia saa olla voimassa enintään nimellisarvoltaan 13 974,03 miljoonan euron määräisten velkojen ja niihin liittyvien sopimusten vakuutena”.

Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi lakia esitellessään, että Suomen osuus nousee noin 13,974 miljardiin euroon, eikä uusi ERVV-puitesopimus kasvata Suomen takausvastuita tästä määrästä. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi sanoi takausvastuiden nousevan enimmillään otten 14 miljardiin euroon ottaen kaikki tekijät huomioon.

Nyt hallituspuolueet ovat kuitenkin ruvenneet tuoreeltaan tulkitsemaan tätä lakia. Tulkinnan mukaan korot tulevat tietenkin siihen päälle. Pääministeri Katainen sanoo, että Suomessa takauksissa puhutaan aina nimellisarvosta, jonka päälle tulevat korot. Se on kuulemma suomalainen käytäntö.

En minä tiedä, onko eduskuntaa johdettu tietoiseti harhaan vai onko asiassa tapahtunut kömmähdys, kuten myös on sanottu. Tosin sana ”kömmähdys” on vähän liian lievä, kun puhutaan mahdollisesti jopa 14 miljardin lisälaskusta.

Sen osaan kuitenkin sanoa, että Kataisen laintulkinta on virheellinen. Lakia ei koskaan saa tulkita laajentavasti ohi sen selvän sanamuodon. Lakiin on kirjattu selvä takausvastuiden enimmäismäärä, joka kattaa velat ja niihin liitttyvät sopimukset. Katainen vetoaa oikeastaan maan tapaan, jonka mukaan puhutaan vain nimellisarvosta korot unohtaen.

En minä ole tällaisesta maan tavasta kuullutkaan. Vaikka sellainen olisikin, niin ei se silti lakia ohita. Vanhoissa tuomarinohjeissa kyllä sanotaan, että maan tapa ohittaa lain, mutta se ei enää vuosisatoihin ole pitänyt paikkaansa. Enempien sotkujen välttämiseksi olisi viisainta säätää koko laki uudelleen. Se saattaa olla poliittisesti vähän hankala asia, mutta laajentavasta lain tulkinnasta meillä on ikäviä kokemuksia historiassa.

Tökeröin esimerkki tästä on jo aiemmin kertomani tapaus 1920-luvun alkupuolelta. Silloinen oikeusministeri määräsi kommunistisen Kansan Voiman kirjapainon painokoneet takavarikoitaviksi. Kun mitään lakipykälää ei löytynyt päätöksen tueksi, kaivettiin esiin vanha kalastuslaki. Sen mukaan laittomat pyydykset tuli menettää kruunulle. Päätös kumottiin Korkeimassa oikeudessa, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Kommentit (1)
  1. Maija Salojärvi
    21.10.2011, 09:41

    Vakavaa asiaa mut kyllä naurattaa tuo kalastuslaki:)

Kommentointi suljettu.

Vaikea laji

Sananvapaus on vaikea laji. Sananvapauden määrittelee Perustuslain 12 § näin: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Tämä tiedetään yleisesti, mutta sama lakipykälä jatkuu vielä: Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Meillä ei ole olemassa mitään erillistä sananvapauslakia. Sen sijaan Rikoslaissa on melkoinen määrä pykäliä, jotka rajoittavat sananvapautta. Ne eivät tietenkään estä ennakolta kenenkään sananvapautta, mutta saattavat aiheuttaa ikäviä jälkiseuraamuksia. Tässä on ihan nopealla selaamisella laadittu lista, joka ei missään tapauksessa ole kattava.

Laki säätää rangaistavaksi vaikkapa mihin tahansa rikokseen yllyttämisen, kiihottamisen kansanryhmää vastaan, julkisen kehottamisen rikokseen, uskonrauhan rikkomisen, väkivaltakuvanauhan levittämisen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen, kunnianloukkauksen, laittoman uhkauksen, salassapidettävän asian julkistamisen ja tekijänoikeuden loukkaamisen. Kaikkiin näiin voidaan syyllistyä käyttämällä Perustuslain takaamaa sananvapautta. Nämä ovat niitä lailla annettuja rajoituksia.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että yhtä pykälää lukemalla ei voi ymmärtää oikeusjärjestelmän sisältöä. Ymmärtääkseen perustuslakia tai rikoslakia täytyy tuntea myös muu lainsäädäntö ja ennen kaikkea oikeusjärjestelmän perusteet.

Otetaan mukaan vielä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinen määritelmä sananvapaudesta, koska Suomi on sitoutunut noudattamaan EIT:n päätöksiä: Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi.  Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Melkoista tasapainoilua sananvapauden tulkinta siis on. Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun muistaa normaalit käytöstavat. Nettiinkään ei kannata kirjoittaa mitään sellaista, mitä ei kehtaa sanoa kirkkaassa päivänvalossa päin naamaa selvin päin ja julkisella paikalla.

Kommentit (1)
  1. Vaikea, todella vaikea!

    Kuten useimpina aamupäivinä, rentouduin tänäänkin ensimmäisen työrupeaman jälkeen lukemalla Usarin Puheenvuorot -osastoa. Keskustelu sananvapaudesta käy ennätysvilkkaana, ystävämme Freddyn innoittamana.

    Tässä esimerkki Freddyn ystävän käsityksestä siitä, miten sananvapaus pitäisi toteuttaa.

    Nimimerkki Jani Pulkki (sitoutumaton taksiautoilija Helsingin Vuosaaresta) nimimerkki Aapo Kansikkaalle:
    ”Milloinkohan sun trolaaminen bannataan, on käsittämätöntä että hyviä ja kohteliaita kirjoittajiakin on bannattu pelkästään ”sopimattomien” mielipiteiden vuoksi, mutta sitten tälläisten typeryyksiä levittävien sonnalta haisevien tunkioden annetaan jatkaa palstan myrkyttämistä.”

    http://ossimantylahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86143-freddy-causti-repii-persuja#comment-1186148

    Haistanko tässä pyrkimyksen ennakkosensuuriin? No, Usarilla on tietysti siihen oikeus – ja myös tahto.

Kommentointi suljettu.