Sikamainen juttu

Kaksi vuotta sitten sikaloita salaa kuvanneet ja tuotantoeläinten huonon kohtelun kaikelle kansalle paljastaneet saivat syytteet julkisrauhan rikkomisesta ja kunnianloukkauksesta. Tilojen omistajat vaativat lisäksi vahingonkorvauksia taloudellisista menetyksistä ja henkisistä kärsimyksistä. Entinen tai nykyinen maa- ja metsätalousministeri eivät kommentoi keskeneräistä oikeudenkäyntiä. Sillä verukkeella he kieltäytyvät myös kommentoimasta omaa saamattomuuttaan.

Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Kun kuvamateriaalia näytettiin vuosi sitten ajankohtaisohjelmassa, lienee monien muiden ajattelu kulkenut vähän samaa rataa kuin omani: Tuossa on ihan varmasti rikottu eläintensuojelusta säädettyjä lakeja. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että kaikki on sujunut lain mukaan. Kuvatut olosuhteet ovat ihan lainmukaisia, joten ainoat rikolliset ovat nämä luvatta sikaloihin menneet kuvaajat.

Tämän saattoi arvata jo silloisen ministerin Sirkka-Liisa Anttilan haastattelusta. Ministeri epäili ensin materiaalia väärennetyksi ja sanoi sitten, että joka tapauksessa kuvaajat ovat syyllistyneet rikokseen. Myöhemmin hän ilmoitti, että lakiin tullaan tekemään nopeasti mahdolliset epäkohdat korjaavia muutoksia. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, koska Anttila keskeytti lainvalmistelun heti kohun laannuttua. Hänen seuraajansa ei ole tehnyt asialle mitään.

Kun asiaa ajatellaan pelkästään lain kannalta, niin kaikkihan on mennyt ihan oikein. Luvatta sikaloihin meneminen täyttää julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Jos yrittäjille on aiheutunut selvästi osoitettavaa taloudellista vahinkoa, on se korvattava kokonaan. Ainoat ylimitoitetulta näyttävät vaatimukset ovat henkisistä kärsimyksistä vaaditut jopa 30 000 euron vahingonkorvaukset. Laki sallii nykyisin myös henkisistä kärsimyksistä aiheutuvia korvauksia, mutta niiden laskeminen onkin sitten asia erikseen. Kuten syytettyjen puolustus totesi, ei tällaisia korvauksia ole maksettu koskaan muille kuin Hiihtoliiton johtajille.

Oikeus ratkaisee asian aikanaan, joten ei siitä sen enempää. Sen sijaan maa- ja metsätalousministerin olisi syytä kommentoida lainsäädännön nykytilaa. Miksi lain uudistaminen on keskeytetty? Aiotaanko sitä yleensä jatkaa? Vai onko niin, että kyseessä ovat liian suuret intressit? Onko peräti niin, että Suomi ei voi tehdä omaan lainsäädäntöönsä sellaisia muutoksia, jotka aiheuttaisivat kotimaisille tuottajille lisäkustannuksia ja heikentäisivät heidän mahdollisuuksiaan markkinoilla? Jos muut EU-maat saavat kohdella sikojaan kurjasti, niin onko sama ihan pakko sallia meilläkin?

Jos näin on, niin ministerin pitää astua esiin kertomaan tämä sikamainen juttu koko kansalle.