Eilistä viisaampana
Eilen kirjoitin lehtiuutisen perusteella oikeusministeri Henrikssonin suunnitelmasta kääntää todistustaakka talousrikoksissa niin, että rikoksesta epäillyn olisi vaadittaessa pystyttävä todistamaan rahojensa laillinen alkuperä. Vastustan edelleen todistustaakan kääntämistä ihan samoin perustein kuin eilenkin.
Ylen uutisista illalla selvisi Henrikssonin ajattelun tausta paremmin kuin lyhyestä lehtiuutisesta, joka näkyy tänään toistuvan muualla ihan sellaisenaan. Toimittajat eivät ole tehneet kotiläksyjään.
Henriksson puhuu Rikoslain 32 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta rahanpesusta. Pitkän pykälän olennainen sisältö on, että joka peittää tai häivyttää rikoksella saadun hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän, on tuomittava rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen. Saman luvun 11 § määrää kuitenkin merkittävän poikkeuksen. Sen mukaan rahanpesusta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen siihen rikokseen, jolla omaisuus on toiselta saatu tai joka on tuottanut hyödyn.
Tämän poikkeuksen takia vaikkapa isot tekijät huumebisneksessä pääsevät jossain vaiheessa nauttimaan laittomasti saadusta ja rahanpesulla häivytetystä omaisuudesta. Periaatteessa rikoksella saatu hyöty tuomitaan menetetyksi valtiolle, mutta rahanpesulla se hyöty on kadonnut näkymättömiin. Kun rikoksesta epäilty tunnustaa pienen huumerikoksen, ei häntä enää voida syyttää rahanpesusta. Omaisuus säilyy ja karttuu sillä aikaa, kun tekijä istuu lyhyttä tuomiotaan.
En näin äkkiä ymmärrä, miksi lakiin on nimenomaisesti otettu tällainen porsaanreikä. Saattaa olla, että sillä on haluttu vältää tuomioiden kasaantumista ja kohtuuttoman ankariksi katsottuja rangaistuksia. Joka tapauksessa pykälä sotii sitä periaatetta vastaan, että jokaisesta rikoksesta on tuomittava rangaistus.
Nyt tämä reikä aiotaan tukkia, ja hyvä niin. Se tietää tulevaisuudessa lisää työtä poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille, mutta kyllä se sitten menettetynä rikoshyötynä kannattaakin. Tämä pitää kuitenkin voida tehdä ilman syyttömyysolettaman murtamista. Se onnistuu, kun annetaan talousrikostutkijoille riittävästi niitä kuuluisia resursseja.