Enemmän kuin pilkkuvirhe

Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivos on saanut viimeinkin ansaitsemaansa huomiota tiedotusvälineissä. Koko sen toiminnan ajan paikalliset asukkaat ovat valittaneet melu-, haju- ja pölyhaitoista, mutta kaivosyhtiö on vain kohautellut olkapäitään. Ainahan joku kitisee, kun toiset yrittävät työllistää. Viime kesänä lähialueiden järvien vettä kiellettiin käyttämästä edes löylyvetenä ja nyt yksi järvi on muuttunut suolavesilätäköksi.

Syynä ovat kaivoksen sulfaatti- ja natriumpäästöt. Hakiessaan ympäristölupaa kaivosyhtiö ilmoitti päästöjen olevan alle 200 milligrammaa litrassa. Koska näin vähäisistä päästöistä ei katsottu aiheutuvan ympäristölle mitään haittaa, ei lupaan asetettu niiden osalta määräyksiä.  Nyt kaivoksen oman ilmoituksen mukaan jätevesien sulfaattipitoisuus on peräti 7 000 milligrammaa ja natriumpitoisuus 3 000 milligrammaa litrassa. Ero on niin huikea, että kyseessä on enemmän kuin pilkkuvirhe.

Toimitusjohtaja Pekka Perä kiistää ympäristölupamääräysten rikkomisen. Hänen mukaansa ympäristölupaa ei voi rikkoa, koska luvassa ei ole asetettu minkäänlaisia raja-arvoja. Hän siis tulkitsee ympäristölupaa niin, että se sallii rajattoman ympäristön pilaamisen.

Hänen tulkintansa on väärä. Lupaan ei merkitty päästöjen raja-arvoja siksi, että lupaviranomainen luotti hakijan ilmoittamiin vähäisiin päästöihin. Koska päästöt kuitenkin ylittävät ilmoitetut määrät monikymmenkertaisesti, ei toiminta vastaa ollenkaan sitä, mihin lupa aikoinaan myönnettiin. Laki kieltää luvan sanamuodosta ja numeroista huolimatta yksiselitteisesti ympäristön pilaamisen. Jos ei kokonaisen järven muuttuminen suolavedeksi ole ympäristön pilaamista, niin sitten en tiedä, mikä sitä mahtaisi olla.

Kainuun ely-keskus muistutti kaivosyhtiötä jo viime heinäkuussa, että aikoinaan ilmoitetut päästöarvot ovat yhtiötä sitovia. On aivan turhaa yrittää kikkailla juridisesti lupaan kirjaamattomilla numeroilla, kun toiminta näyttää täyttävän ympäristörikoksen tunnusmerkistön.

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä lupahakemuksessa ilmoitetut päästöarviot ovat peräisin. Oliko kyse vain osaamattomudesta, vai onko toiminnassa ollut jotain ennalta arvaamatonta? Vai onko peräti niin, että lupaviranomaisille annettiin tarkoituksella väärää tietoa? Onhan kaivoksen perustamisessa ollut muutakin kummallista. Sen piti olla vain nikkelikaivos, mutta aivan yllättäen sieltä löytyikin uraania. Tämä “yllätys” ei liene yllätys kenellekään geologiaan perehtyneelle, vaikka minulle se sitä olikin.

Nyt poliisi tutkii asiaa epäiltynä ympäristörikoksena. Ehkä samalla kannattaisi tutkia myös sitä, erehdyttikö yhtiö lupaviranomaisia ilmoittamalla päästöarvot jälkikäteen arvioiden käsittämättömän alhaisella tasolle.