Isännät ja rengit

Ministeri Alexander Stubb esitteli eilen Suomen hallituksen linjaa näin: Euro on darwinistinen järjestelmä eli vahvimmat voittavat. Ja euro on hyvin markkinavetoinen järjestelmä, eli ne maat, jotka on kolmen A:n luottoluokituksessa, heillä on sekä moraali, oikeus että taloudellinen tahto viedä integraatiota eteenpäin.

Stubb siis tunnustautuu sosiaalidarwinistiksi ja sanoo vieläpä sen olevan koko hallituksen linjana. Tämä ajatteluhan on jo kauan sitten hylättyä Charles Darwinin oppien siirtämistä sellaisenaan yhteiskuntaan. Kaikki taistelevat kaikkia vastaan ja vahvin voittaa. Erityisen mieltyneitä sosiaalidarwinismiin ovat aina olleet ne menestyjät, jotka eivät välttämättä usko evoluutioteoriaan luonnossa, mutta katsovat darwinismin kuitenkin sopivan  hyvin yhteiskuntaan ja talouselämään. Ehkä Stubb katsoo sen soveltuvan myös häneen itseensä.

Rengit puhuvat isäntiensä äänellä. Isäntien eli markkinavoimien luottamus valtioiden kykyyn laittaa julkiset taloudet ojennukseen vähenee koko ajan. Edes kolmen A:n Suomi ei ole turvassa, vaan uhkana ovat yritysten tuottavuuden romahtaminen ja tuottauusvaje. Tämä tietää Elinkeinoelämän Valtuuskunnan mukaan tikittävää työttömyyspommia. Siitä taas seuraa julkisen talouden romahtaminen.

Silloin markkinavoimat laittavat asialle pehtoorinsa eli luottoluokittajat. Ne toimivat isänniltä saamiensa määräysten mukaan ja romuttavat kulloinkin kohteeksi valitun maan talouden. Luottoluokituksen alentamista seuraa valtionvelan korkojen kasvu, joka taas ajaa maat kriisiin. Kriisin varjolla EU:n talouskomissio käskee vaihtaa maan hallitusta ja vaatii vieläpä kirjallista sitoutumista saneltuihin talousuudistuksiin. Pääministeriksi asetetaan talouskomission oma valinta, joka mielellään on entinen komissaari ja hallituksesta tehdään mahdollisimman laajapohjainen. Näin kukaan ei pääse vastustamaan mitään.

Sitten alkaa ryövääminen. Talousuudistukset sisältävät poikkeuksetta julkisen sektorin yksityistämisen, valtion omaisuuden myymisen ja sosiaalietuuksien alasajon. Sitten maa on lopullisesti markkinavoimien hallussa ja kansalaiset siellä sosiaalidarwinistisen yhteiskunnan alimmalla askelmalla.

Mihin tässä sitten sijoittuvat nämä Stubbin kaltaiset pikkudarwinistit? No, heidät palkitaan tekojensa mukaan kelvollisilla viroilla, mutta isäntien pöytiin heillä ei ole koskaan asiaa. Palvelusväki saa luvan pysyä omalla puolellaan.