Kilpailutusta ja taloudenpitoa
Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kiinteistöjen energiatehokkuushanke etenee. Viime talvena tekninen lautakunta tilasi hankkeen kannattavuusselvityksen Schneider Electric Buildings Finland Oy:ltä. Heti perään kunnanhallitus päätti käynnistää kilpailutuksen hankkeesta vastaavan kumppanin löytämiseksi. Kilpailutus toteutettiin neuvottelumenettelynä ja parhaan tarjouksen teki onnistuneiden neuvottelujen tuloksena samainen Schneider. Se nimittäin teki ainoan tarjouksen, koska alussa mukana ollut YIT vetäytyi hankkeesta suosiolla.
Nyt valtuustolle siis esitetään, että yhteistyökumppaniksi valitaan Schneider. Kyseessä ei tietenkään ole vielä hankkeen toteuttaminen, vaan vasta suunnittelu. Se maksaa tässä vaiheessa arviolta 150 000 euroa.
Oletetaan nyt, että kaikki on sujunut niin kuin pitää. Yksi ainoa ongelma tässä kuitenkin on ollut koko ajan näkyvillä: hankkeeseen ei ole määrärahaa. Rahoittamisesta puhutaan yhden ainoan lauseen verran lautakunnan esityslistalla viime maaliskuussa. Sen mukaan hanke maksetaan käyttötalouden investointirahastosta.
Sellaista rahastoa ei missään kunnassa ole eikä edes voi olla. Koko sanapari on absurdi, koska käyttötalous on sitä taloutta, jolla käytännön toimintaa pyöritetään. Kaikki investoinnit puolestaan kuuluvat pääomatalouteen ja nille on talousarviossa oma lukunsa. Käyttötalous ja investoinnit eivät voi esiintyä yhdessä edes rahaston nimenä.
Jonkun kunnanvaltuutetun pitäisi kokouksessa kysyä, mistä salaperäisestä sukanvarresta rahat aiotaan kaivaa. Vai käykö niin, että valtuutetut joutuvat tulevaisuudessa myöntämään pääomatalouden puolelle lisämäärärahaa jo toteutetun hankkeen maksamiseksi? Vai otetaanko raha virkamiesten ja päättäjien taskusta?
Täällä Nurmeksessa oli aikoinaan Nurmeksen laki, jonka mukaan kaikki oli mahdollista eikä kukaan ollut syyllinen. Nyt Juukaan on tainnut tulla Juuan tauti, jonka mukaan kaikki on sallittua eikä kukaan vastaa mistään. Lieköhön tarttuvaa laatua?
En tuosta rahoitushommasta niinkään, tuo on Sakun alaa vaan siitä kuinka asia alunperin on hoidettu.
Siihen olisi ollut toinenkin keino. Palkata kuntaan määräaikainen insinööri joka tekee työn. Siis arvioi homman kannattavuuden ja sen jälkeen pyytää yrityksiltä tarjouksia tarvittavien korjausten tekemiseen. Minkä insinöörien työtilannetta tunnen, sen olisi saanut noin 300 e kk hintaan.
Siis Sakuhan on kirjoittanut tästä orjatyön käyttö mahdollisuudesta, työharjoittelu, kuntouttava työ jne. Olisi vaikka kunnan insinööri julistettu työttömäksi ja teetetty sillä kuntouttavana harjoittelutyönä. Kuntapäättäjien tehtävä on maksimoida kuntalaisten etu, ei taata yrityksille ilmaisia voittoja.