Maakunnan alasajo

Pohjois-Karjalasta ollaan kovaa vauhtia tekemässä reservaattia, jonka avolouhoksista kaivetaan raaka-aineita maailman tarpeisiin. Malmia eli käytännössä uraania etsitään ainakin Enossa, Kontiolahdella ja Ilomantsissa. Lupaavia löytöjä on kuulemma jo tehty ja lisää on odotettavissa.

Maatalous on käytännössä kuollut pois ja metsät on kertaalleen hakattu. Turvetuotanto sujuu entiseen malliin ja muuttaa joet ja järvet mutavelliksi. Kansallismaisema Koli on jo lähestulkoon pilattu rakentamisella ja nyt on oikein perustettu projekti suunnittelemaan lisärakentamista. Kaikki tulee tietysti tapahtumaan matkailun ehdoilla.

Nyt on alkamassa lopullinen ihmisten häätäminen pois asuinsijoiltaan. Ministeriö on ilmoittanut lakkauttavansa Kontiolahden Paiholasta maan vanhimman pakolaiskeskuksen. Siinä menee kerralla 70 työpaikkaa. Samalla menevät mahdollisuudet saada maakuntaan uusia asukkaita kotouttamalla, mutta ehkä se on tarkoituskin. Ainakaan Lieksassa ei olla ihastuneita maahanmuuttajiin eikä asenne muualla ole yhtään parempi. Ei tänne uusia asukkaita haluta, kun entisistäkin pitäisi päästä eroon.

Myös Karjalan Prikaati on lakkautusuhan alla. Sekin sijaitsee Kontiolahdella ja työllistää noin 200 henkilöä. Tästä voi kyynisesti päätellä, että ainakin Kontiolahti itsenäisenä kuntana aiotaan lopettaa. Se onkin helppo liittää rajanaapuriinsa Joensuuhun, kunhan liiat asukkaat saadaan ajettua etelään tulevien kaivosten tieltä.

Tulevaisuus näyttää siis siltä, että jäljelle jää pelkkä kaivosteollisuus avokaivantoineineen ja saasteineen. En ole koskaan ymmärtänyt, miten luontomatkailun kehittäminen sopii tähän yhteyteen, mutta ei sitä ymmärrä kukaan muukaan. Näitä asioita suunnittelevat ja toteuttavat aivan eri ihmiset, tai jos he ovat samoja, niin heidän järkensä valo on sammunut. En oikein usko, että turistivirrat haluavat tulla katsomaan Sotkamon Talvivaaran kaltaisia mädänneelle munalle löyhkääviä valtavia monttuja.

Maakuntaliiton pitäisi edistää maakunnan etua, mutta se tyytyy käyttämään kolme miljoona euroa pelkkään alueen markkinointiin. Mainonnan mukaan maakunnassa on työtä, puhdasta luontoa ja koulutettua työvoimaa kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin ja asuminen on edullista. Maakuntaliitto elää ihan itse luomassaan lumetodellisuudessa, jossa kaunis neito soittaa kanteletta Karjalan vaaramaisemissa.

En minä tälle jo 60-luvulla alkaneelle kehitykselle mitään mahda. Olen sen verran erakkoluonteinen, että ihmisten väheneminen sopii minulle hyvin. Ehkä tulevaisuudessa nokean naamani ja annan parran kasvaa. Sitten istun raappahousut ja tuohivirsut jalassa Kolilla shamaanina ja säikyttelen kiroillen alueelle mahdollisesti eksyneet turistit helvetin kuuseen.