Kadonnut hakemus III

Kuten jo otsikosta näkyy, olen aiemminkin miettinyt erään Juuan kunnassa lähes kolme viikkoa kateissa olleen työpaikkahakemuksen kohtaloa. Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:

Kunnassa oli viime helmikuussa samanaikaisesti haettavana useampia lähihoitajan toimia. Yhden hakijan hakemus katosi jonnekin ja löytyi myöhemmin vs. sosiaali- ja terveysjohtajan pöydältä. Asian valmistelijat saivat sen noin kaksi ja puoli viikkoa hakuajan päättymisen jälkeen. Silloin haastattelut oli ennätetty jo järjestää, mutta hakijoiden yhdistelmään tämänkin hakijan tiedot kyllä otettiin mukaan. Tästä viiveestä ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa yhdistelmässä.

Kokousasiakirjojen mukaan näytti siis siltä, että mitään viivettä ei ollut ja että hakijaa ei muuten vain ollut kelpuutettu haastateltavien joukkoon. Tätä pätevyysvaatimukset täyttävää henkilöä ei valittu toimeen.

Kunnan jäsen teki menettelyvirheen perusteella päätöksestä oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin lautakunnassa. Kuntalainen valitti hallinto-oikeuteen ja sieltä pyydettiin lautakunnan lausunto. Siitä alkoi virheiden suma, josta pelkkien esityslistojen ja pöytäkirjojen perusteella voi päätellä hallinnollisen osaamisen olevan kunnassa heikkoa.

Lautakunnan esityslistan liitteenä ei ollut tämä hallintovalitus, vaan jo kesällä lautakunnassa käsitelty oikaisuvaatimus. Myös liitteenä ollut virkamiesten selvitys valintaprosessista oli kesällä oikaisuvaatimukseen annettu. Ehdotus lautakunnan lausunnoksi jaettiin vasta kokouksessa. Pöytäkirjasta ei käy ilmi, jaettiinko päättäjille varsinaista valitusta ollenkaan vai oliko se vain esittelijän hallussa. Selvää on ainakin se, että enempää valitukseen kuin lausuntoluonnokseenkaan ei kukaan päässyt tutustumaan ennakolta.

Syytä olisi ollut, koska jo valitus ja sen liitteet osoittavat sittemmin päätökseksi tulleen lausuntoehdotuksen olevan osittain tuulesta temmattu.

Lausunnossa väitetään, että hakemus viivästyi “pari päivää”, joten asialla ei ollut merkitystä. Valituksen liitteinä olevien virkamiesten lausuntojen mukaan hakemus saapui asian varsinaisille valmistelijoille noin kahden ja puolen viikon kuluttua hakuajan päättymisen jälkeen. Silloin haastattelut oli jo järjestetty.

Tämäkään ei kuulemma haitannut, koska kaikki lautakunnan jäsenet tunsivat hakijan. Tämä on aika reilusti väitetty, mutta en osaa sanoa, pitääkö se paikkansa. Tuskin pitää. Vaikka pienellä paikkakunnalla ihmiset yleensä tuntevat toisensa, en esimerkiksi minä tunne tätä nuorta hakijaa, vaikka harvinaisen sukunimen perusteella pystyn päättelemään hänen vanhempiensa henkilöllisyyden. Ettei vaan olisi samanlaista “tuntemista” muillakin.

Sitten lautakunta selittää, että tälle hakijalle tarjottiin tilaisuutta tulla erikseen haastatelluksi, mutta sairastumisen takia hakija oli estynyt. Varmuuden vuoksi lautakunta vielä väittää, että sairastumisestaan huolimatta hakijan olisi pitänyt nimenomaan vaatia haastattelun järjestämistä.

Tässä heittää logiikka pahasti häränpyllyä. Ei työnhakijan koskaan tarvitse erikseen vaatia haastatteluun pääsyä, koska pelkkä hakemus on myös pyyntö päästä haastatteluun ja sitä kautta työhön.

Lausunnon saivartelu ja selittely on tarkoitettu hämärtämään sitä tosiasiaa, että kunnassa ei noudatettu Hallintolain 21 §:n määräystä. Sen mukaan väärään paikkaan tullut asiakirja on viran puolesta toimitettava välittömästi oikeaan paikkaan. Hakemus ei tullut edes väärään paikkaan, koska se tuli kunnanvirastoon määräajassa. Väärän henkilön pöydälle se kyllä päätyi unohtumaan, mutta siihen on hakija syytön.

Kenties pahin virhe on valmistelijan ja esittelijän mahdollinen esteellisyys, jonka esilleottaminen lausunnossa kuitataan suunnilleen valittajan asiattomaksi ilkeilyksi. Asian valmisteli ja esitteli sama vs. sosiaali- ja terveysjohtaja, jonka pöydälle hakemus unohtui ja joka siis on vastuussa menettelyvirheestä.

Pelkästään kunnan verkkosivulla olevien asiakirjojen perusteella veikkaan, että hallinto-oikeus tulee suunnilleen repimään lautakunnan lausunnon.

Olisikohan syytä tehdä jotain?