Kolmannella silmällä

“Kunnassamme vallitsee nyt tuhannen ja yhden valituksen politiikka. Ei ole olemassa niin pientä asiaa, mistä ei valitusta tai naljailevaa blogikirjoitusta saisi aikaan. Turha valittaminen ja häirintä tappavat parhaalla mahdollisella tavalla kaiken kehittämisen ja tulevaisuuden miettimisen. Tämmöisenä aikana on erittäin tärkeä asia, että kuntaamme viedään oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä suunta on ikävä kyllä se, mihin kolmas silmä näyttää.”

Näin kauniisti kiittää Juuan Yrittäjät ry:n puheenjohtaja paikallislehden vuodenvaihteen tervehdyksessään minua ja paria muuta aktiivisesti kunnallispolitiikkaa seuraavaa kuntalaista. Hänellä onkin aihetta olla katkera kunnan kanssa tehtyjen maakauppojen kaatumisesta valituksiin, mutta osoite on väärä. Hänen pitäisi syyttää sekä itseään että kunnan valmistelevia virkamiehiä lain unohtamisesta asioiden valmisteluvaiheessa.

Minä olen tietenkin se naljaileva blogikirjoittaja. Sanottakoon nyt selvyyden vuoksi, että olen tehnyt kuluneen vuoden aikana yhden ainoan oikaisuvaatimuksen. Silloin olin asianosainen ja päätös oli selvästi vastoin lakia. Muiden valitusten kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Blogia aion tietenkin kirjoittaa jatkossakin.

Kunnassa ei ole tehty yhtään turhaa valitusta, vaan suurin osa valituksista on johtanut päätöksen kumoamiseen laillisuusperustein. Menestymättömätkään valitukset eivät ole olleet turhia tai kiusalla tehtyjä, koska ne ovat olleet hyvin perusteltuja ja asioihin on ollut syytä saada hallinto-oikeuden ratkaisu. Kaikkia valituksia ei vielä ole käsitelty.

Kunnan hallinnon näkyvin ongelma on päätösten huolimaton ja laista piittaamaton valmistelu. Asioista on perinteiseen tapaan sovittu kavereiden kesken pienissä piireissä ja päätökset on runnottu läpi hiljaisuuden vallitessa. Lakikirjaa ei ole muistettu tai osattu avata oikeasta kohdasta laillisuuden varmistamiseksi. Tapana ei ole koskaan ollut keskustella avoimesti ja paikallislehti kirjoittaa aina vain sitä, mitä kunnanvirastosta sanellaan. Ajatus on, että ei näitä asioita voi kuitenkaan ymmärtää muut kuin niihin vihkiytyneet harvat ja valitut.

Kun yllättäen ilmestyy bloggaaja, joka tuntee kunnallisalan lainsäädäntöä ja kertoo perustellut näkemyksensä, niin hän on häirikkö. Yhteistä venettä keikuttavat myös valittajat. Pienten päättäjien maailmankuva ja käsitys omasta erinomaisuudesta järkkyy perin pohjin. Silloin puolustaudutaan hyökkäämällä laillisuutta vaativien kimppuun nimeämällä heidät kolmannella silmällä katsojiksi.

Yrittäjien puheenjohtaja kirjoittaa myös, että kuntaan tarvitaan yrityksiä ja niiden tuomia työpaikkoja. Tästä ei tietenkään kukaan ole eri mieltä. Joillain yrittäjillä vain tuntuu olevan alitajuntaan iskostununeena käsitys, että kunnan rahat ovat oikeastaan heidän rahojaan ja ne on annettava heidän yrityksensä kehittämiseen.

Kunnan tehtävä on edistää elinkeinotoimintaa, mutta sen on tapahduttava laillisesti. Samoin on lakia noudatettava kaikessa muussakin kunnan hallintotoiminnassa. Siitä tässä vain on kysymys ja minä lupaan jatkossakin kertoa etukäteen, miten pitää toimia. Jälkikäteen sitten sanon, että olisitte uskoneet.