Ylimielinen rahanpyytäjä

Guggenheim-säätiön edustajat kävivät Helsingissä esittelemässä selvitystään, jonka Helsingin kaupunki itse osti parilla miljoonalla eurolla. Säätiö ilmoitti ylimielisen armollisesti, että kaupunki saa kunnian rakentaa heille omalla kustannuksellaan itse ylläpitämänsä hintavan rakennuksen ja saa vieläpä maksaa vuosittain lisenssimaksuja nimen käytöstä. Päätöksillä on sitten kova kiire, koska muita halukkaita rahanantajia on jonossa. Päätös ilmoitettiin uutisten mukaan nimenomaan siihen tyyliin, että Helsinki kelpaa Guggenheimille.

Jos joku vaatii antamaan itselleen rahaa uhaten mennä muilta pyytämään, ellei sitä rahaa tule nopeasti, niin mitä tekee viisas ihminen? Ei hän kiirehdi kaivamaan lompakkoaan, vaan käskee nimenomaan mennä pummaamaan muualta. Tällaisia ajatuksia minussa on herättänyt Guggenheim-säätiön tapa toimia.

Itse rakennus Helsingin parhaalle paikalle tulisi maksamaan semmoiset 140 miljoonaa. Luultavasti hinta tuplaantuisi projektin edistyessä, koska sehän on maan tapa näissä julkisissa hankkeissa. Rakennuskustannusten päälle tulisivat tietenkin kaikki kiinteistökustannukset, käyttökustannukset ja lisenssimaksut. Kiinteistökustannuksia en jaksa kaivaa esille, koska niitä ei kukaan edes ole ihan tarkasti arvioinut. Pelkät käyttökustannukset olisivat noin 14 miljoonaa/vuosi ja lisenssamaksujakin olisi maksettava pari miljoonaa vuodessa.

Tuotot perustuvat yltiöoptimistisiin kävijämääriin. On aika vaikea uskoa, että Helsinkiin rynnistäisi pelkästään Guggenheimin nimeä kantavan rakennuksen takia 530 000 turistia vuodessa. Pääsylipputulojen lisäksi rahaa tulisi tapahtumista ja toiminnoista, yritysyhteistyöstä sekä tietysti valtionosuuksista kaikkiaan vain vajaat 8 miljoonaa vuodessa. Erotus jäisi helsinkiläisten tai peräti kaikkien suomalaisten veronmaksajien kustannettavaksi.

En väitä ylläolevia lukuja täsmällisiksi, mutta lehdistä poimittujen tietojen mukaan ne ovat ainakin suuntaa antavia. Toivottavasti edes kaupungin luottamushenkilöille annetaan tarkkoja numeroita ennen kiireellistä päätöksentekoa.

Saahan sen talon minun puolestani rakentaa, jos ylimääräinen raha tuntuu taskut repivän. Jotenkin vaan  tulee taas mieleen Helsingin kaupungin jatkuva valitus rahapulasta. Maaseudun kunnat vievät Helsingin rahat verotulojen tasauksena ja varsinkin peruspalvelut tulevat maksamaan ihan liikaa. Niukkuutta jaetaan joka vuosi talousarviossa, ihan kuten kaikissa muissakin kunnissa. Nyt valtuuston pitäisi kuukaudessa tehdä periaatepäätös, jolla kaupunginmuseon menot kaksinkertaistetaan 7 miljoonasta 14 miljoonan aina hamaan tulevaisuuteen asti.

Siitäpä vaan. USA:n rahamiehet kiittävät kohteliaasti ja menevät kotiinsa nauramaan makeasti.