Ei, ei ja ei

Tällä kertaa juttuni on poikkeuksellinen, koska kirjoitan itsestäni ja teistä. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun siihen sorrun. Nyt on kuitenkin ihan pakko vähän kertoa pelin sääntöjä.

Blogissani on kommenttikenttä, johon voitte kirjoittaa ihan mitä mieleenne tulee. Minä sensuroin sieltä tarvittaessa pahimmat jutut pois. Facebookissa profiilini on avoin, joten sinnekin on jokainen tervetullut kommentoimaan. Sananvapauden kannattajana en ole kovin kärkäs poistamaan mitään enkä rajoittamaan keskustelua.

Minulle voi tietysti lähettää yksityisviestejä, jos ujostuttaa kommentoida edes nimimerkillä blogiin. Yritän kohteliaisuussyistä vastata kaikille, mutta älkää kysykö minulta yksityiskohtaisia lakineuvoja teitä tällä hetkellä askarruttavaan ongelmaan. Voin korkeintaan antaa joitain yleispäteviä neuvoja, mutta enimmäkseen suosittelen kääntymistä lähimmän laki- tai asianajotoimiston taikka oman kunnan oikeusaputoimiston puoleen. En hoida juttuja netin kautta yhtään sen enempää kuin kukaan kaverinanne oleva lääkäri tekee diagnooseja.

Henkilökohtaisista ongelmistanne en halua kuulla mitään, koska en ole mikään mukavan empaattinen kuuuntelija. Jos tunnette tarvetta avautua, niin ottakaa yhteyttä sen alan ammattilaisiin. Minua ei kannata myöskään pyytää kaljalle, kahville tai muuten vain keskustelemaan, ellette jo valmiiksi ole henkilökohtainen tuttuni. Ja ei, te ette voi soittaa minulle rupattelumielessä. Minä en ole mikään rupattelija. Kaikkein vähiten voitte kutsua itsenne minun luokseni kylään. Oudot tulijat tulkitsen ilman muuta kaupustelijoiksi ja käännytän pois jo kymmenen metrin päästä.

Ahkerasta bloggaamisestani huolimatta minä olen yksityishenkilö ja aioin sellaisena myös pysyä. En pyri mihinkään muuhun kuin pelkästään yleisen keskustelun herättämiseen. Mielipiteenne saa paljon enemmän vastakaikua julkisesti kerrottuna kuin minulle yksityisesti viestitettynä. Älkää ujoimmatkaan säikähtäkö muutamia aggressivisen tuntuisia keskustelijoita; eivät he teitä netissä pysty puremaan. Antakaa takaisin samalla mitalla.

Juttuvinkkejä otan kyllä vastaan, mutta en kirjoita yhtään tilaustyötä. Jos vinkkinne kiinnostaa minua, niin toivomanne juttu saattaa ilmestyä seuraavana päivänä. Jos asia ei minua kiinnosta, niin se ei rupea kiinnostamaan vaikka kuinka minua viesteillänne pommittaisitte.

Olen tänään tavallista huonommalla tuulella, joten siksi kirjoitan nyt suoraa puhetta. Yöllä pyrytti lunta yli 20 senttiä ja kun viimein ennätin puoliltapäivin kirjautua facebookiin, niin mitäpä näin? Peräti 25 yksityisviestiä, joista suunnilleen puolet liittyi johonkin äskettäin käsittelemääni aiheeseen löyhästi. Lisäksi oli neljä juttuvinkkiä,  kuusi pyyntöä saada soittaa minulle ja kaksi yritti kutsua itsensä kylään.  Kukaan  tämänpäiväisistäkään pyytäjistä ei tule saamaan yhtään mitään.