Pätevä ja perusteltu syy

Kuntien sosiaaliviranomaiset rikkovat melko yleisesti Toimeentulotukilakia joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Tavallisin on tilanne, jossa yli 500 päivää työttömänä ollut on menettänyt Työttömyysturvalain perusteella oikeutensa työmarkkinatukeen ns. työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen takia. Sen seurauksena sosiaaliviranomaiset alentavat hänen toimeentulotukeaan 20 % samalla kieltäytymisperusteella.

Työttömyysturvalaissa on hyvin ikävä 8 luvun 4a §. Jos 500 päivää työmarkkinatukea saaneen henkilön katsotaan kieltäytyneen tai eronneen työstä ilman pätevää syytä tai hänet erotetaan työstä tai työmarkkinakoulutuksesta, hän menettää työmarkkinatukensa. Sen saa takaisin vasta sitten, kun on ollut töissä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa vähintään viisi kuukautta. Tämä pätevä syy on todella ankarasti määritelty. Liikenneyhteyksien puuttuminen, lastenhoidon järjestämisen vaikeus tms. järkisyyt eivät kelpaa, vaan Kela julistaa oikeuden työmarkkinatukeen menetetyksi.

Tämä päätös tehdään vielä kummallisesti siten, että TE-toimisto antaa lausunnon Kelalle. Tästä lausunnosta ei voi valittaa, mutta Kela on siihen sidottu omassa päätöksenteossaan.

Kelan päätöksestä voi valittaa Työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen Vakuutusoikeuteen, mutta menestymisen mahdollisuudet ovat lähestulkoon olemattomat ja käsittely kestää molemmissa suunnilleen vuoden.

Kun työmarkkinatuki menee, niin silloin on turvauduttava kunnan toimeentulotukeen. Sitä kunnan on pakko myöntää, mutta Toimeentulotukilain 10 §:ssä säädetään alennetusta perusosasta. Perusosaa voidaan alentaa enintään 20 %, mikäli henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Kysymyksessä on kaksi eri lakia ja kaksi eri sanaa. Henkilöllä voi ihan hyvin olla Toimeentulotukilaissa tarkoitettu perusteltu syy, vaikka hänellä ei olisikaan Työttömyysturvalain mukaista pätevää syytä. Perusteltu syy on paljon väljempi sanamuoto ja mahdollistaa laajemman tulkinnan.

Juuri tässä kohdassa lakia rikotaan avoimesti. Sosiaaliviranomaiset nimittäin väittävät usein, että sanamuodot ovat yksi yhteen ja Kelan päätös alentaa automaattisesti myös toimeentulotukea. Se ei pidä paikkaansa.

Lisäksi sosiaaliviranomaiset käyttävät johdonmukaisesti alennusprosenttina lain mahdollistamaa ylärajaa. Lain mukaan alennusprosentti voi kuitenkin olla mitä tahansa välillä 1 – 20. Lisäksi alennusta käytettäessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Edellä olevassa lauseessa pilkun paikka on ratkaiseva. Lause tarkoittaa sitä, että suunnitelma on aina laadittava. Yhteistyössä eri tahojen kanssa se on laadittava, mikäli se on mahdollista.  Jos asiakas on mahdoton, on suunnitelma laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan.

Jos suunnitelmaa ei ole laadittu, on koko alennetusta toimeentulotuesta annettu päätös lainvastainen ja valitusviranomainen tulee sen varmasti kumoamaan. Päätöksestä tehdään ensin oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnalle. Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen.