Horst Wessel
Perussuomalaisten Satakunnan piirin Köyliön osaston puheenjohtaja, kunnanvaltuutettu ja Poliisin neuvottelukunnan jäsen Tommi Rautio katsoo olevansa sodassa maahanmuuttajia vastaan. Näin hän sanoo suoraan facebookissa helsinkiläisen Ossi Mäntylahden seinällä käytävässä keskustelussa Oulun pizzeriasurmista. Raution mielestä ampujalle pitäisi myöntää kunniamerkki.
Tässä tämä eilen illalla ilmestynyt toteamus käynnissä olevasta sodasta: 
Uskomattomaltahan tämä vaikuttaa, mutta kyseessä ei näytä olevan väärinkäsitys, pila eikä ainakaan mikään tilin kaappaus.
Tähän voin sanoa vain kuten seuraava kommentoija sanoi: Edustipa Rautio ketä tahansa, niin minä olen mieluusti vastapuolella. En yleensäkään ymmärrä, millä oikeudella tämä mies katsoo puhuvansa kansan nimissä. Kuka, missä ja milloin on antanut hänelle sellaiset valtuudet?
Valitettavasti Rautio ei ole ainoa lajissaan, vaan tällaisiin mielipiteisiin törmää yllättävän usein. Facebookissa on useita yhteisöjä, joissa sotaa maahanmuuttajia ja erityisesti islaminuskoa vastaan pidetään ihan selvänä asiana. Sodissa tunnetusti tulee ruumiita, mutta minusta on aika omituista käydä julistamatonta sotaa siviilihenkilöitä vastaan. Terrorismiksi sitä yleensä kutsutaan.
Olen jo jonkin aikaa odotellut marttyyrisankarin ilmestymistä. Nyt nämä omaa sotaansa käyvät äärikansallismieliset taisivat viimeinkin saada Oulun ampujasta ikioman Horst Wesselinsä, jolle varmaan kohta sävelletään jyhkeäpoljentoinen marssilaulu. Tai mitä turhaa, sanoitetaan vain vanha laulu uudelleen.
Minusta poliisin pitäisi puuttua tuollaisiin puheisiin jo välittömästi.
Hassua. Minäkin uskoin tuohon aika pitkälti tuohon Kansa vs. Eliitti -jakoon, kunnes viime presidentinvaalit muuttivat käsitystäni. Aluksi vaikutti siltä, että kansanomaisempi ja helpommin lähestyttävä Pekka Haavisto saisi ääniä myös perussuomalaisilta. Lopullinen äänestys osoitti kuitenkin, että Sauli niinistö oli enemmän perussuomalaistenkin mieleen. Jokainen persu joka tuolloin Niinistöä äänesti päätyi lopulta äänestämään nykyisen poliittisen kultturin puolesta – siis kahdesta käytännössä sitä eliitimpää. Ei siinä muuten mitään, mutta jos samaan aikaan eliittiä vastustetaan, uskottavuus on tasan nolla.