Isännyyttä ja sen puutetta

Juuan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Tarja Hyykky ei asetu enää ehdolle ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Syyt ovat osin henkilökohtaisa, mutta suurin syy on turhautuminen. Kunnasta puuttuu isäntä tai sitten niitä on liikaa. Sisäänlämpiävä kunnanhallitus suhtautuu valtuutettuihin ylimielisesti ja valtuuston päätettävät asiat on valmisteltu puutteellisesti. Viimeinen pisara oli, kun Hyykky kuuli valtuuston kokouksessa erään kunnanhallituksen jäsenen epäilevän kokouksesta tulevan pitkä riittämättömän älykkyysosamäärän takia.

Hyykyn päätös on harmillinen, koska hänen mukanaan hallintoon tuntui tulevan vähän raitista ilmaa. Hän on valtuutettuna toista kauttaan ja eniten ääniä saaneena hänet valittiin viime vaalien jälkeen valtuuston puheenjohtajaksi.

En ryhdy arvoimaan kenenkään älykyyttä, koska arvostan enemmän osaamista ja ymmärrystä. Ne eivät ole kovin korkealla tasolla enempää kunnanhallituksessa kuin valmistelevassa virkamiehistössäkään. Otetaanpa muutama esimerkkitapaus.

Tekninen lautakunta ja kunnanhallitus valmistelivat vuoden ajan energiatehokkuushanketta. Neuvottelumenettelynä toteutetun kilpailutuksen voitti sama yritys, jolta kilpailun valmistelu oli ostettu. Kaiken lisäksi hanke aiottiin rahoittaa jostain salaperäisestä käyttötalouden investointirahastosta. Sellaista rahastoa ei ole eikä sitä voikaan olla, sen ymmärtää jokainen kunnallistaloutta vähänkään tunteva. Kun asia sai julkisuutta, poisti hallitus kiireellisesti asian valtuuston esityslistalta. Ilmeisesti siitä olisi saattanut tulla vähän liian mielenkiintoinen keskustelu.

Sivistyslautakunnan alaisena on toiminut kaksi vuotta etsivän nuorisotyön projekti. Valtio on antanut siihen rahaa 30 000 euroa vuodessa ja kunnan osuus on ollut vain 1 000 euroa. Kun uusi rahoitushakemus piti lähettää joulukuussa, käski kunnanhallitus keskeyttää projektin. Tätä kunnanhallituksen päätöstä ei kuitenkaan löydy mistään, koska se tehtiin epävirallisesti ja suullisesti. Yksi ihminen menetti työnsä kahvipöytäkeskustelun tuloksena. Kunnanjohtaja puolustelee paikallislehdessä kunnanhallituksen päätöstä, jota siis ei virallisesti ole olemassakaan.

Vanha kirkonkylä eli Puu-Juuka on suojeltu. Vähän aikaa sitten kunta rupesi purkamaan yhtä suojeltua rakennusta, mutta Museovirasto keskeytti työn. Nyt keskellä kylää seisoo talonraato, josta ovat jäljellä vain runko ja ulkovuoraus. Kunnanhallitus esittää valtuustolle, että kiinteistö tarjotaan myytäväksi sillä ehdolla, että ostaja hoitaa purkutyön loppuun ja rakentaa tontille uuden, kaavamääräykset täyttävän rakennuksen. Muusta hinnoittelusta en osaa sanoa mitään, mutta vesi-, viemäri- ja sähköliittymät ehdotetaan myytäväksi arvioituun alkuperäiseen hankintahintaan, yhteensä 700 euroa. Sanomattakin on selvää, että niiden nykyarvo on paljon enemmän.

Kun osaamisen taso kunnahallituksessa on tätä luokkaa, niin ei kannattaisi hirveästi arvostella valtuutettujen älykkyyttä. Jotkut kunnahallituksessa liian kauan istuneet ovat nähtävästi unohtaneet, että kunnanhallituksen on nautittava valtuuston luottamusta. Siellä ne oikeat isännät istuvat.