Varakkaat ja vastuulliset
Päivän Karjalaisessa vuorineuvos Gustav von Hertzen sanoi, että ainoastaan riittävän vapailla ja varakkailla ihmisillä on edellytyksiä kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Tällä linjalla näyttää salamyhkäisesti toimiva hallituskin olevan. Uteliaat kansalaiset ja kansanedustajat kyselevät asioita, jotka periaatteessa kuuluvat heille, mutta joista vain hallitus on riittävän vastuullinen päättämään.
Eilen pääministeri Katainen paheksui Finnairin pääjohtajan ympärillä pyörivää uutisointia. Se kuulemma vahingoittaa valtionyhtiön asemaa kansainvälisessä kilpailussa. Kuvaavaa on, että Katainen paheksui vain kohua, mutta ei ollenkaan sen syytä.
Useammankin oikeusoppineen mukaan Kreikan pankkien kanssa tehdyn vakuussopimuksen salaiseksi julistaminen ei tapahtunut laillisin perustein. Yksikään salauspäätöksen perustelu ei ole julkisuuslainsäädännön mukainen. Lisäksi Katainen sanoi, että sopimuksen sisältö on jo kaikkien tiedossa, mutta silti se pysyy salaisena. Pakko kai sopimuksessa on jotain salaista olla, koska se kerran on sellaiseksi määrätty.
Hallitus päätti ostaa Horneteihin ohjusjärjestelmän. Tämä asia on päätetty kuulemma jo kauan sitten, mutta jostain kumman syystä se putkahti julkisuuteen samaan aikaan varuskuntien lakkautusuutisoinnin kanssa. Ehkä tarkoitus ei ollut kertoa asiasta vieläkään, mutta joku vastuuntunnoton sen kaivoi esille.
Hallitus päätti ihan yllättäen vuosikymmeniä vireillä olleesta vaalipiiriuudistuksesta. Tämäkään asia ei kuulunut edes kansanedustajille, kansalaisista puhumattakan. Kuntauudistus puolestaan ei tunnu kuuluvan ainakaan kunnille, koska hallituksen esitysten perusteina olevia laskelmia ei anneta niiden käyttöön. Joku vastuuntunnoton epeli saattaisi ruveta niitä arvostelemaan.
Koska kansalaiset suhtautuvat kiusallisen uteliaasti heidän kukkaroonsa kohdistuviin päätöksiin, niin kohta hallitus varmaan esittää tai peräti päättää ihan itse rajoituksista äänioikeuteen. Mallia voisi ottaa vaikkapa vuoteen 1918 voimassa olleesta lainsäädännöstä kunnallisvaaleissa. Äänioikeus riippui veroäyreistä ja veroa maksamattomat eivät saaneet äänestää ollenkaan. Riittävän varakkailla, vapailla ja vastuullisilla ääniä oli sitten senkin edestä.
Noin yleensä ottaen olen sitä mieltä, että jos jokin asia on valmisteltava, päätettävä ja päätöksenkin jälkeen pidettävä salassa, niin ei se päivänvaloa kestäkään.
Matti Vanhanen sen jo sanoi: keskeneräisistä asioista ei pidä keskustella. Kun sitten venäläinen ilmaisu ällistelee mitä järkeä on huitoa nyrkeillä tappelun päätyttyä, meillä onkin kasassa suomalainen päivitys “parlamentaarisesta demokratiasta”.
“Mallia voisi ottaa vaikkapa vuoteen 1918 voimassa olleesta lainsäädännöstä kunnallisvaaleissa. Äänioikeus riippui veroäyreistä ja veroa maksamattomat eivät saaneet äänestää ollenkaan. Riittävän varakkailla, vapailla ja vastuullisilla ääniä oli sitten senkin edestä.”
Tähän malliin ei varmasti enää palata, sillä tarpeeksi vapaat ja varakkaathan ovat jo vaihtaneet tulonsa pääomatuloksi, josta ei tarvitse maksaa ikävää kunnallisveroa.