Oma suu ja kontin suu

Tämän tositarinan olen kertonut joskus ennenkin, mutta koska se sopii niin hyvin nykyisin vallalla olevaan ahneuden ja itsekkyyden henkeen, kerron se uudelleen. Se tapahtui kesällä 1977 Kainuun Prikaatissa varusmiespalvelukseni alkuaikoina.

Siihen aikaan ruokailu oli tarkasti ohjattua. Pöytiin mentiin tiukasti jonossa ja kaikki annokset olivat valmiina pöytien päässä. Lämmin ruoka oli jakelua vailla astioissa. Vasta käskystä aloitettiin jakelu, jolloin leivät, voit, juustoviipaleet ja yleensä kaikki lisukkeita sisältävät lautaset pantiin kiertämään. Jokainen otti oman ennalta määrätyn osansa ja ojensi astian eteenpäin. Lämpimän ruuan jakoi lautasille pöydän esimies ja täydet lautaset pantiin liikkeelle siten, että kauimpana esimiehestä istuvat saivat annoksensa ensimmäisinä.

Nykyisin oudolta vaikuttava äkseeraus toimi kuitenkin sujuvasti, mikäli pöydän esimies oli oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Yleensä oli, koska hän oli alikersantti tai korpraali, siis kauemmin palveluksessa ollut ja muutenkin esimiesasemassa toimiva. Lomien takia ja ihan koulutusmielessä esimiehiksi määrättiin myös natsattomia rivimiehiä.

Kerran sattui pöytääni esimieheksi sellainen kaveri, joka ajatteli vain omaa suutaan. Hän ammensi itselleen ruokaa lautaselle, voiteli leipänsä, päällysti ne kaikille tarkoitetuilla makkaroilla ja alkoi syödä ihan yksin. Mikään tavara ei liikkunut eikä kukaan toinen saanut mitään. Vastalauseet hän kuittasi käskemällä pitää turvat tukossa, koska hän esimiehenä ei kuuntele purnausta.

Siihen asti tämä nuorukainen ei ollut erottunut joukosta millään tavalla, ei hyvässä eikä pahassa. Ihan tavallinen keskivertokaveri, josta tilapäinen esimiesasema paljasti kertaheitolla itsekkään ja muista piittaamattoman luonteen.

En tiedä, missä tämä mies on nykyisin ja mitä tekee. Pohjimmaisen luonteensa puolesta hän voisi olla vaikkapa Finnairilla johtajana. Nythän on paljastunut, että Finnairin johtajat kuittasivat jättibonuksia jo vuonna 2008, kun yhtiö rypi pohjamudissa tehden mijoonatappioita. Kaikesta muusta säästettiin ja tingittiin, mutta ei johtajien palkkioista. Sama peli on jatkunut vuosien ajan, kuten hyvin tiedetään.

Sama epäoikeudenmukaisuus vallitsee vähän kaikkialla. Se ottaa, jolla on siihen aseman antama mahdollisuus ja loput saavat pitää turpansa kiinni. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu. Juuri ne, joiden pitäisi varmistaa toiminnan sujuvuus, sotkevat kaiken ottamalla ensin itselleen.

Tiemme tämän omaa napaansa ajatelevan nuorukaisen kanssa erosivat syksyllä, mutta kuulin hänen kahdeksan kuukautta kestäneen varusmiespalveluksensa myöhemmistä vaiheista samassa pöydässä istuneelta tutulta. Häntä ei kuulemma koskaan määrätty edes taisteluparin johtajaksi. Se tilapäinenkin esimieasema loppui lyhyeen, koska naapuripöydän alikersantti tuli nostamaan hänet niskasta pois.

Joten olen minä joskus nuorena nähnyt oikeudenmukaisuuttakin, mutta siitä on jo kauan.