Oikeuksien kertausta

TE-toimiston virkailija sanoi työnhakijalle alentavansa tämän toimeentulotukea 40 % rangaistuksena työllistämistoimenpiteestä kieltäytymisestä. Suunnilleen näin kirjoitti eräs kaverini facebookin päivityksessä ja mietti, että mahtoikohan tämä nyt mennä ihan oikein.

Ei todellakaan mennyt oikein, vaan siinä tehtiin kaikki mahdolliset virheet virka-aseman väärinkäytöstä alkaen. Toimeentulotukea ei myönnä TE-toimisto, vaan kunnan sosiaalitoimi ja sen sosiaalityöntekijä tai etuuskäsittelijä. TE-toimisto antaa vain lausunnon, joka ei sido millään tavalla toimeentulotuen myöntäjää, mutta jota käytännössä vastoin lakia luetaan kuten päätöstä.

Yleisin virhe on, että sosiaalitoimi käyttää TE-toimiston lausuntoa automaattisesti toimeentulotuen alentamisen perusteena. Virhe se on siksi, että TE-toimisto antaa lausuntonsa Työttömyysturvalain perusteella ja sosiaalitoimi myöntää toimeentulotukea Toimeentulotukilain perusteella. Työttömyysturvalain perusteella 500 päivää työttömänä ollut menettää tämän lain mukaiset etuutensa, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy tarjotusta toimenpiteestä. Toimeentulotukilain mukaan tukea voidaan alentaa, mikäli kieltäytyminen tapahtuu ilman perusteltua syytä. Tässä voi joskus olla iso ero.

Työttömyysturvalaki määrittelee pätevän syyn hyvin tiukasti, mutta Toimeentulotukilain mukainen perusteltu syy voi olla mikä tahansa. Otetaan ihan tosielämän esimerkki: Henkilö kieltäytyi tietotekniikan peruskurssista, koska katsoi sen ihan todistusten perusteella osaamiseensa nähden tarpeettomaksi. Se ei ollut Työttömyysturvalain mukainen pätevä syy kieltäytyä, joten hän menetti valituksista huolimatta työmarkkinatukensa.

Koska työmarkkinatuki meni, hän joutui hakemaan kunnalta toimeentulotukea. Sosiaalityöntekijä käytti automaattisesti TE-toimiston päätöstä myös toimeentulotuen alentamisen perusteena. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että hakijalla oli Toimeentulotukilain mukainen perusteltu syy kieltäytyä, vaikka ei ollutkaan sitä toisen lain mukaista pätevää syytä. Toimeentulotuki maksettiin täysimääräisenä.

Toimeentulotukea voidaan alentaa kieltäytymisen perusteella enintään 20 % kerrallaan enintään kahden kuukauden ajan. Alennus ei siis saa olla automaattisesti 20 %, vaan se voi olla mitä tahansa yhden ja 20 %:n väliltä. Tätä ei kunnissa ymmärretä ollenkaan, vaan alennus on aina se maksimimäärä.

Jos henkilön kieltäytyminen on toistuvaa, voi alennus olla 40 %. Tämäkin alennus voi kestää enintään kaksi kuukautta kieltäytymisestä lukien.

Alennuksia voidaan käyttää vain siinä tapauksessa, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa. Nykyisillä tuilla, hinnoilla ja 40 %:n alennuksella se ihmisarvoinen elämä vaarantuu hyvin helposti.

Ja sitten on vielä se yksi asia, joka kunnissa usein unohdetaan tahallisesti. Kun toimeentulotukea alennetaan, on aina ja poikkeuksetta laadittava yhdessä hakijan, sosiaaliviranomaisten ja työvoimaviranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Jos suunnitelmaa ei ole laadittu, on kyseessä päätöksenteossa tapahtunut muotovirhe ja päätös kaatuu varmasti hallinto-oikeudessa.

Kunnat yrittävät luistaa tästä suunnitelmasta lukemalla lakia väärin. Laissa sanotaan, että suunnitelma on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä hakijan ja työvoimaviranomaisten kanssa. Tässä ratkaisee pilkun paikka. Suunnitelma on aina ja poikkeuksetta laadittava. Jos mahdollista, niin se on laadittava yhteistyössä. Jos yhteistyö on jostain syystä mahdotonta, on se silti laadittava. Silloin sen laativat ne, joilla siihen on mahdollisuus osallistua. Jos asiakas on mahdoton eikä työvoimaviranomaisella ole aikaa, on suunnitelman laadinnasta vastuussa sosiaaliviranomainen yksin.